Irmeli teki koko aikuisikänsä ahkerasti töitä ja maksoi veronsa tunnollisesti, jotta hyvinvointiyhteiskunta pyörisi ja kaikista pidettäisiin huolta. Hän uskoi yhteiskunnan olevan tukena ihmisen ikääntyessä ja tarvitessa apua, kuten hän itse oli ollut mukana rakentamassa tätä turvaa koko elämänsä ajan.

Nyt vanhuuden päivillä Irmeli on sairastunut ja höperöitynyt. Hän ei enää pärjännyt yksin, vaan tarvitsi apua arjessa selviytymiseen. Hänen suurin toiveensa oli saada asua loppuelämänsä omassa kodissaan.

Nykyhallituksen leikkaukset ja hyvinvointialueiden keskittämispolitiikka olivat kuitenkin vieneet........

© Maaseudun Tulevaisuus