Tervetuloa töihin Karjalaiseen. Olen saanut sanoa nämä sanat tämän alkukevään aikana monta kertaa, ja joka kerta se on tuntunut yhtä hienolta.

Karjalaisen kesätyöhaku oli tänä vuonna tavattoman suosittu. Hyviä ja perusteellisia hakemuksia tuli valtaisa määrä. Helmiä löytyi, ja pääsin kertomaan monelle nuorelle ja jokuselle vanhemmallekin hakijalle iloisia uutisia. Omassa työssäni on monia hyviä hetkiä, mutta nämä hetket kuuluvat ehdottomasti niiden parhaiden joukkoon.

Työn tarjoaminen on aina iloinen asia, tapahtui se sitten mitä reittiä tahansa. On mukavaa pystyä tarjoamaan edes lyhyitä työpätkiä esimerkiksi harjoittelun kautta kykynsä näyttäneelle henkilölle. Hyvä mieli tulee myös siitä, kun pystyy suosittelemaan osaavaa tekijää toiselle saman alan työnantajalle, jos itsellä ei sillä hetkellä ole työtä annettavaksi.

Työn tarjoaminen on aina iloinen asia.

Työn tarjoaminen on aina iloinen asia.

Karjalaisen kesätyöhaun suosiolla on myös kääntöpuolensa. Olemme tietenkin iloisia siitä, että näin moni haluaa töihin juuri meille, mutta hakijaryntäys kertoo myös maakunnan työllisyystilanteesta.

Kaikille hyville hakijoille ei työtä ole annettavaksi. Karjalaisen haussa hieman harvempi kuin joka kymmenes hakija tuli valituksi. Moni motivoinut, pätevä ja kokenutkin hakija jäi ilman kesätyöpaikkaa.

Valinnat ovat hyvin usein vaikeita ja prosessit raskaita. Työttömien työnhakijoiden velvollisuus hakea tiettyä määrää työpaikkoja kuukaudessa lisää avoimiin työpaikkoihin tulevien hakemusten määrää. Satojen hakemusten huolellinen lukeminen on ihmisresursseilla vaativa tehtävä. Siksi osa työnantajista käyttää hakemusten esilukuun tekoälyä tai jopa on mieluummin laittamatta avoimia paikkoja julkiseen hakuun. Työnhakijan kannalta tämä on huolestuttava suuntaus.

Pääsin tällä viikolla pohtimaan työllisyyteen ja työttömyyteen liittyviä asioita pohjoiskarjalaisten vaikuttajien kanssa Kuka saa äänen, kuka leiman -paneelikeskustelussa. Sen järjestäjinä olivat useat pohjoiskarjalaiset järjestöt sekä yleishyödylliset hankkeet. Keskustelun puheenjohtajana toimi Siun soten aluevaltuuston puheenjohtaja ja entinen kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.).

Monen keskustelijan havainto oli, että työttömiin työnhakijoihin liittyvä puhetapa on muuttunut kovemmaksi. Yhä useammin kuulee mielipiteitä, joissa työttömyys kääntyy yksilön omaksi syyksi.

Kyse on erityisesti sosiaalisen median mukanaan tuomasta ilmiöstä. Karjalaisen kaltainen vastuullinen media ei tässä ole mukana. Emme hanki klikkauksia ala-arvoisella otsikoinnilla, vaan pyrimme asialliseen keskusteluun. Haluamme tuoda esille myös ihmisten omaa ääntä ja kertoa esimerkiksi työttömien elämäntilanteesta heidän oman kokemuksensa kautta.

Suomalaiset eivät ole työllistymisen suhteen yhdenvertaisessa asemassa. Itä-Suomi on pitkään ollut muuta maata raskaamman työttömyyden aluetta, eikä tilanne ole helpottunut. Hallituksen Itä-Suomi-ohjelma on toistaiseksi osoittautunut pettymykseksi, eikä konkreettisia toimia elinvoiman lisäämiseksi ole saatu.

Karjalainen ei ole pelkästään näiden asioiden raportoija, vaan sen rooli on olla alueemme ihmisten etujen valvoja. Meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, että Pohjois-Karjalan huolenaiheet eivät jää pimentoon, vaan maakunnan ääni kuuluu päättäjien korviin asti.

Kuka saa äänen, kuka leiman -paneelikeskustelun tallenteen voi katsoa tästä.

Helpoin tapa lukea tuoreimmat uutiset.

Työllisyys ja työttömyys

© Karjalainen