Kävin sukuhaudalla Savossa. Käynti tuntui: isän kuolemasta tuli heinäkuun lopulla 50 vuotta. Haikeana katselin aiempien sukupolvien nimiä hautakivissä.

Kotikylällä ei asu enää perhettämme. Minulla on seurakunnan kanssa hautojen hoitosopimus. En voinut välttyä ajattelemasta, että kukahan haudoista vastaa, kun minusta aika jättää? Saman tien heitin ajatuksen syrjään ja siirsin aatokseni tuonpuoleisista tämän puoleisiin.

On tosiasia, että perheet ja suvut ovat pienentyneet ja asuvat usein kaukana toisistaan. Tämä on tapahtunut kutakuinkin samaan aikaan, kun suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu ja kokenut loistonsa päivät. Tarkoitan ajanjaksoa........

© Karjalainen