Euroopan johtajat puhuvat nyt kuin girlbossit ennen

Kolumni|Eurooppalaisten tsemppipuheen pitäisi siirtyä sanoista tekoihin.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Mikä yhdistää tällä hetkellä Euroopan huippu­poliitikkoja ja teknologia­vaikuttajia? Tsemppi­puhe, joka koskee maanosaamme.

Hengennostatus Euroopan kyvykkyydestä on levinnyt viime aikoina vauhdilla niin politiikkaan, talouteen kuin puolustukseenkin. Esimerkiksi Münchenin turvallisuus­konferenssin pääpointti vaikutti olevan tänä vuonna se, että Eurooppa pystyy ja on yhä vahva: ”Tsemppi päälle vaan kaverit! Lasi on puoliksi täynnä” HS:n toimittaja Elina Kervinen kuvaili valtionjohtajien tunnelmaa.

Samat iskulauseet ovat kaikuneet jo pitkään teknologiakonferensseissa. Pelkästään kuluneen vuoden aikana puheenvuorojen otsikoissa toistuivat tietyt fraasit: Euroopan on tultava rohkeammaksi, itsenäisemmäksi ja määrätietoisemmaksi. Meidän on tehtävä Euroopasta maailman paras paikka rakentaa. Eurooppa haluaa, ja mikä tärkeintä, Eurooppa pystyy! En ole koskaan uskonut Eurooppaan enemmän kuin nyt. Olemme käännekohdassa. Ja niin edelleen.

Eurooppalaisten keskinäiset kannustuspiirit muistuttavat takavuosien naisjohtajuustapahtumia. Voimaantuneet naiset ja heidän liittolaisensa kokoontuivat lean in -päissään juhlistamaan sitä, että naisetkin osaavat johtaa, koodata, neuvotella, skaalata, rekrytoida, istua hallituksessa, kerätä pääomaa tai tehdä exitin. Juhlittiin olemassaoloa, ei sitä mitä rakennettiin.

Tsemppipuheen tarkoitus on tietenkin hyvä, ja naiset ja Eurooppa todella ansaitsevat paikkansa johdossa. Ongelmaksi tsemppipuhe muodostuu, kun keskustelu jumittuu metatasolle. Olemme jo hävinneet, jos vain puhumme siitä, että osaamme, emmekä asioista, joita osaamme.

Osaamisen pitäisi olla lähtöoletus.

On suorastaan naurettava ajatus, että esimerkiksi Yhdysvalloissa järjestettäisiin teknologiakonferenssi, jonka pääteema olisi, että amerikkalaisetkin osaavat rakentaa teknologiaa. Siellä puhutaan siruarkkitehtuurista, humanoidiroboteista ja siitä, miten autonomiset ajoneuvot muuttavat kaupunkisuunnittelua. Osaaminen on lähtöoletus, ei teema.

Eurooppalaisilla riittäisi kyllä puhuttavaa myös itse asiasta. Voisimme keskustella siitä, millaisia edistysaskelia täällä on otettu esimerkiksi kvantti- ja fuusioteknologiassa, mitkä puolustusinnovaatiot ovat osoittautuneet voittajiksi tai miten vastaamme energia-alan murrokseen.

Kyse ei ole vain aiheista vaan tavasta puhua. Sen sijaan että joku nousee lavalle ja kertoo uskovansa Eurooppaan, hän voisi kertoa, miten stellaraattori eroaa tokamakista ja miksi se on lupaavampi lähestymistapa fuusioenergian tuottamiseen. Tai miten eurooppalaiset puolustusyritykset kehittävät drooneja, joiden lentokorkeus ja häirintäkestävyys ratkaisevat. Tai miten rakennetaan pienempi, tehokkaampi tekoälymalli, joka tuottaa tuloksen murto-osalla perinteisen mallin laskentakapasiteetista. Osaaminen näytetään puhumalla asiasta, ei siitä, että osataan.

Saa niistä eurooppalaisen kasvun esteistäkin väitellä, mutta mieluummin silloinkin konkreettisesti: miksi parhaat tekijät joutuvat usein siirtämään yhtiönsä Delawareen, miten eurooppalaiset eläkerahastot saadaan rahoittamaan eurooppalaista kasvua, tai miksi omat valtiot ovat huonoimpia asiakkaitamme? Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatii enemmän kuin uskoa.

Naisjohtajuustapaamisilla oli aikansa, mutta lopulta girlboss-ilmiö meni muodista. Voimaantumispuhe vaihtui kaikessa hiljaisuudessa seuraavaan trendiin.

Sama on vaarassa käydä Euroopan heräämiselle. Momentum kannattaakin käyttää hyödyksi nyt, kun aiheesta ovat innostuneet päättäjät, yrittäjät ja rahoittajat.

Eurooppa pystyy. Siitä olemme yksimielisiä. Mihin?

Kirjoittaja on johtaja sijoitusyhtiö Illusianissa.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat