Juuri nyt: Vuoden euribor laski takaisin tiistain pompun jälkeen

Venäjän vaaralliseen öljyralliin on puututtava

Kolumni|Venäjän varjolaivaston riskialtis touhu Suomenlahdella on jatkunut liian pitkään liian vapaasti. Sen kaitsemiseen on keinoja käyttämättä.

Kirjoittaja on HS:n tutkivan ryhmän toimittaja.

Eikö tälle tosiaan voi tehdä mitään? Miksi päättäjät eivät toimi?

Tällaisia kysymyksiä tuli lukijoilta paljon sen jälkeen, kun Helsingin Sanomien tutkiva ryhmä julkaisi sunnuntaina laajan selvityksen öljy­turman vaarasta Suomen­lahdella.

Vaaran aiheuttaa Venäjän varjo­laivasto. Sen riski­alttiita öljy­säiliö­aluksia kulkee Suomen edustalta joka päivä. Jos yhdellekin sattuu vahinko, öljy­vuodon vaikutukset näkyvät Suomen­lahdessa helposti 20 vuotta.

On asialle toki jotain tehty. Mutta monia keinoja on myös jätetty käyttämättä.

Itämeri kiinni Venäjän varjolaivoilta! Pysäytetään ne jo ennen Tanskan salmia!

Tätä jotkut lukijat kommenteissaan ehdottivat.

Keino olisi äärimmäisestä päästä. Merisaarto voidaan kansainvälisen oikeuden perusteella tulkita sotatoimeksi – ja niin Venäjä todennäköisesti tekisi.

Artikkeliimme haastatellut viranomaiset Suomessa ja Virossa kertovat, että omissa toimissa arvioidaan myös sitä, missä määrin varjolaivaston kulkuun on järkevää puuttua.

Arvioinnin tekevät poliitikot.

Suomi ja EU ovat tavallaan arvioineet, että mieluummin vaikka ympäristökatastrofi merellä kuin suurempi riski sotilaallisesta konfliktista Venäjän kanssa.

Kyse on kuitenkin myös siitä, miten lakeja ja sopimuksia tulkitaan. Merenkulun keskeisin asiakirja on YK:n merioikeusyleissopimus (Unclos). Sen keskeisiä periaatteita on merenkulun vapaus.

Se ei tarkoita, että kaikki olisi sallittua. Päinvastoin. Merenkulun nykysäännöstö on laaja joukko vähintään 1800-luvun puolivälistä juontavia sopimuksia, joilla meriliikenteeseen on luotu sääntöjä, rajoituksia ja määräyksiä.

Artikkelimme jälkeen kommentteja lähetti myös viiden suomalaisen merikapteenin ryhmä. Heidän mielestään merioikeusyleisopimusta tulkitaan liian yksioikoisesti.

Merikapteenit huomauttivat, että sopimuksessa on tärkeä käsite: viaton kauttakulku.

Kauttakulku ei saa vaarantaa rantavaltion rauhaa, järjestystä ja turvallisuutta. Jos vaarantaa, kulkua ei voi pitää viattomana. Silloin rantavaltiolla on oikeus keskeyttää kulku aluemerellään.

Merisaarto voidaan tulkita sotatoimeksi.

Merikapteenien näkemyksessä on järkeä.

Varjolaivaston toiminnassa ei ole mitään viatonta. Se on olemassa nimenomaan sääntöjen kiertämisen takia. Aluksia ei ole asianmukaisesti ylläpidetty, tarkastettu, vakuutettu tai vaikkapa vahvistettu jääoloihin.

Näitä rikkomuksia on helppo osoittaa, mutta niihin puuttuminen on ollut vähäistä.

Suomi on pysäyttänyt tähän mennessä kaksi Venäjän varjolaivaston alusta, Eagle S:n ja Fitburgin. Molemmissa tapauksissa kyse oli kaapelirikoista. Ympäristötuhon vaaran perusteella Suomi ei ole pysäyttänyt yhtään laivaa.

Jos maan omat lait ovat vajavaisia varjolaivaston menon hillitsemiseksi, lakeja voidaan toki muuttaa. Niinhän usein tehdään hätätilanteissa.

Kovin kiireellisenä asiaa ei kuitenkaan ole pidetty.

Suomessa on tekeillä lakimuutos, joka kiristäisi alusturvallisuuden valvontaa. Muutokset pohjaavat meriliikennepakettiin, jonka EU antoi jo kesällä 2023. Lakiesitys on nyt lausuntokierroksella, ja muutokset on määrä panna toimeen kesällä 2027.

Noiden neljän vuoden aikana Venäjältä Suomenlahden kautta maailmalle on ehtinyt virrata paljon öljyä.

Pitääkö niitä pykäliä aina noudattaa pilkuntarkasti? Myös tämä närkästys nousi esiin lukijoiden kommenteissa.

Pulma on sama, ovat kyseessä terroristit, roistovaltiot tai varjolaivasto. Miten vastata tehokkaasti laillisin keinoin, kun vastapuoli nimenomaan vähät välittää laeista.

Omaa oikeusvaltiota ei kannata alkaa murentaa. Emme halua muuttua Venäjäksi.

Lait eivät kuitenkaan anna vain rajoitteita, vaan myös oikeuksia. Ja omia oikeuksiaan Suomen on syytä puolustaa tiukemmin nyt, kun Venäjän laivat uhkaavat meriympäristöämme ja ilkkuvat mennessään.

Lue lisää kirjoittajalta

HS tutki|Tarkkailimme varjo­laivastoa kuukausien ajan ja lähdimme aluksista vaarallisimman perään

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat