Kolumni|Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, Suomella oli selvä suunta: kohti ydintä. Sen jälkeen ydin on liikkunut monta kertaa, ja Suomi on joutunut hakemaan uutta suuntaa.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Maapallon magneettiset navat liikkuvat. Pohjoinen napa siirtyy Kanadan saaristosta Siperiaan. Euroopan unionin valta­piste, jonkinlainen integraation magneettinen napa tai ydin, siirtyilee myös ajan myötä.

Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, Suomella oli selvä kompassi­suunta: kohti ydintä. Se tarkoitti osallistumista kaikkiin yhteistyön alueisiin, asettumista lähelle valtaa – eli Saksan peesiin – ja komission tukemista.

Sittemmin ydin on liikahdellut. Yhteistyön ryhmiä on syntynyt ja hajonnut. Ennen ydintä liikuttelivat jäsenmaiden taloudelliset linjaukset, nyt puolustuspoliittiset näkemykset.

Saksa veti Etelä-Euroopan epäilyistä piittaamatta Suomen ja Ruotsin mukaan unioniin. Saksasta tuli Suomelle integraatioisoveli. Suomelle kelpasivat Saksan taloudelliset näkemykset, joissa korostuivat kurinalainen talouspolitiikka ja hyvät suhteet........

© Helsingin Sanomat