Kolumni|Luontosuhde on vääristynyt, kun ristiriidat pyritään rauhoittamaan tappamalla, sanoo HS:n ympäristötoimittaja Heli Saavalainen.

Arktiset valkoposkihanhet muuttavat Suomen kautta talvehtimisalueilleen Jäämerelle ja takaisin. Matkalla suuret parvet pelloille tankkaamaan Itä-Suomessa. Kuva: Juha Metso

Poliittiset päättäjät pyrkivät ratkaisemaan luontoristiriitoja sallimalla eläinten, kuten susien ja merimetsojen, tappamisen.

Helsingin Sanomien ympäristötoimittaja Heli Saavalainen kritisoi tätä lähestymistapaa vääristyneeksi luontosuhteeksi.

Saavalainen korostaa, että luonto on arvokas itsessään ja tuo monia hyötyjä, kuten elämyksiä ja virkistystä.

Hän kehottaa oppimaan elämään sopusoinnussa luonnon kanssa sen sijaan, että sitä pidetään pelkkänä menoeränä.

Suden metsästäminen mahdollistetaan, valkoposkihanhet ja merimetsot siirretään metsästyslain piiriin, hylkeenpyyntiä elvytetään, koirashaahkojen kevätmetsästys jatkuu.

Muutama esimerkki viime aikojen linjauksista kertoo omaa kieltään suomalaisen ympäristöpolitiikan tilasta ja siitä, miten päätöksentekijät suhtautuvat luontoon ja rauhoitettuihin lajeihin.

Jos laji koetaan häiritseväksi, se tapetaan. Metsästys turvataan, vaikka laji olisi erittäin uhanalainen.

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus painottaa luonnon merkitystä hallitusohjelmassaan:

”Yhteiskunnan toiminta käännetään luontopositiiviseksi. Hallitus tavoittelee luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistä yhteistyöllä ja tekee positiivisista vaikutuksista luontoon Suomen vientituotteen.”

Toistaiseksi päätökset ovat olleet pikemminkin luontonegatiivisia. Ratkaisu ristiriitojen rauhoittamiseksi on pitkään ollut tappaminen, olipa kyse suurpedoista, valkoposkihanhista tai........

© Helsingin Sanomat