Kuulen kiurun kirskahduksen. Silmä ei erota kirkkaalta kevättaivaalta ainuttakaan siivekästä. Näkökentässä säkenöi ja maailma keikkuu hetken. Vireystila ei ole parhaimmillaan, sillä edellisillan konsertti valvotti pitkälle yöhön. Vuodet eivät olleet lannistaneet Ismo Alankoa. Kiertueen nimen mukaisesti yleisö innostui olemaan kevyt ja kohtuuton. Nyt mieli möllötti apeana ja ohimoille oli noussut orastava jyske.

Koska aivoni ovat jo tahdistuneet yhä varhaisemmin sarastavaan aamuun, jäivät yöunet vähiin. Herätyskelloa ei tarvittu – hermosolujen virittämä sisäinen kello piti siitä huolen. Aivosolujen luontaista aikataulua oli kuitenkin jälleen häiritty, mikä vaikutti vireyteen. Yökukkuminen yritti eksyttää koko elimistöä vuorokausirytmistä.

Ilmiö on tuttu monelle suomalaiselle, jotka villiintyvät........

© ESS