Marraskuuta voi myös lähestyä eräänlaisena henkisenä välitilana, jolloin on oikeasti lupa olla loppu ja väsynyt, kirjoittaa Tomi Nordlund kolumnissaan.

Kuva: Eriika Ahopelto

Toisin kuin jo T.S Eliot Autio maa -runoelmassaan (1922) väitti, huhtikuu ei ole kuukausista julmin. Pahin on tietysti pimeistä pimein ja märistä märin marraskuu, jonka puolivälissä vasta rämmimme. Kuun nimikin tulee kuollutta merkitsevästä marras-sanasta. Kyllähän se lannistaa.

Sohvatyynyjen sekaan hautautumisen sijaan olen yrittänyt keksiä virikkeitä, joilla vuoden karuin kuukausi taittuisi sujuvammin kohti helpottavaa joulukuuta. On bändikeikkaa, festivaalikaronkkaa, luokkakokousta ja perhereissua........

© Aamulehti