Gazan sota on sotilaallinen kriisi, jonka täysi ymmärtäminen edellyttää perehtymistä sen taustalla vaikuttaviin sotilaallisiin päämääriin ja operatiivisiin ajattelumalleihin. Julkinen keskustelu ja media-analyysi painottuvat usein moraaliin ja tunteisiin, mutta jäävät vaille syvempää strategista ymmärrystä. Tämä teksti pyrkii avaamaan sodan epäsymmetristä logiikkaa sotilaallisesta näkökulmasta.

Kirjoitan tämän tekstin informaatiopuolustukseen ja vaikuttamiseen erikoistuneen sotilaan näkökulmasta, sillä Hamasin strategia on mielen sodan strategia. Samalla myös Israelin sodankäynnin tapaan liittyy väistämättä merkittävä “Kognitiivisen sodan” elementti, vaikkakin sota nähdään länsimaissa kineettisenä tuhoamisena. En ota kantaa sodan loputtomiin juurisyihin tai syyllisyyskysymyksiin. Niitä on niin paljon, että keskustelu hukkuu aina loputtomaan syyttelyn ja vastasyyttelyn suohon. 

Hamasin peruskirjassa todetaan, että Israelilla ei ole oikeutta valtion olemassaoloon. Ainoa keino Israelin poistamiseksi on jihad eli aseellinen taistelu.  Rauhanaloitteet ja neuvottelut ovat vastoin islamilaisen jihad-liikkeen toiminta-ajatusta. Näin ollen Hamasin loppuasetelma on selvä. Israel on tuhottava tavalla tai toisella. Miten tämä voidaan toteuttaa jos vastustaja on sotilaallisesti täysin ylivoimainen? Jotta ratkaisut voidaan ymmärtää, on mentävä Hamasin sotilasjohdon ajattelun sisälle. 

Hamasin sotilasjohdon päätöksenteko on kylmästi laskelmoitua – se perustuu strategiseen realismiin. Jyrkän epäsymmetrisessä tilanteessa on haettava voittava asema perinteisen sotilaallisen voiman ulkopuolelta.  Hamasin operaatikot valitsivat mielen sodan.

Loppuasetelmassa:

a) Israel tuomitaan laajasti maailmalla. Sen maine on tuhottu

b) Taloudellinen asema heikennetty

c) Sisäinen hajaannus saavutettu ja poliittinen ilmapiiri myrkytetty.

d) Israel heikentyy niin paljon, että saavutetaan tilanne, jossa muiden islamististen liikkeiden ja valtioiden myötävaikutuksella voidaan Israel/sionistit voittaa.

Analysoituna Hamasin strategiasta voidaan johtaa ja tunnistaa kuusi keskeistä operaatiolinjaa:

Op-linja 1: Massiiviset siviilitappiot luomaan anti-Israel narratiivia

Op-linja 2: Ulkomaisen diasporan aktivointi

Op-linja 3: Vaikuttaminen kansainväliseen mediaan

Op-linja 4: Oman kansan tuen säilyttäminen tai kontrolli

Op-linja 5: Taloudellinen tuki ystävällisiltä valtioilta/lahjoittajilta

Op-linja 6: USA:n tuen heikentäminen

Koska operaatioiden keskeinen asevoima on ei-kineettinen, on kaiken taistelutoiminnan tuettava operaatiolinjoja ja niiden välitavoitteita. Valitun ratkaisun tukena on analyysi Israelin ja Hizbollahin välisestä sodasta 2006. Tässä sodassa Israel oli sotilaallisesti ylivoimainen, mutta hävisi käytännössä sodan, sillä länsimainen mielipide käännettiin taitavasti Israelia vastaan. Israel nähtiin kohtuuttomana voimankäyttäjänä, siviiliuhrit osattiin ottaa osaksi Hizbollahin viestintää ja Hizbollah nähtiin voittamattomana vastarintajärjestönä taistelemassa imperialisteja vastaan. Hamas valitsi saman sotilaallisen strategian. Mutta miten operaatio piti........

© Uusi Suomi