Tämähän se tilanne on, mikäli perussuomalaisten ja konservatiivikokoomuslaisten ulostuloihin on uskominen.

Valtion talous on kehnoissa kantimissa, ja siksi viime aikoina on käyty paljon (aiheellistakin) keskustelua siitä, mitä valtion on välttämätöntä rahoittaa. Viimemmäksi kuppi meni nurin Tere Sammallahdella (kok), joka vaati valtion taiteilija-apurahoja poistettavaksi kokonaan.

Oikeistossa narratiivi menee niin, että harrastuksista ei tarvitse kenellekään maksaa ja taiteilijat harrastelkoot muun työn ohessa kuten muutkin ihmiset. Tuohon kantaan voi tulla vain ihminen, joka ei pidä taiteen ja kulttuurin tuottamista oikeana työnä.

Mikäli olen oikeistolaisia kollegoitani tulkinnut oikein, ”oikeaksi työksi” määritellään jotakuinkin sellainen toiminta,

1) josta henkilö saa säännöllistä tuloa

2) jolla hän kykenee elättämään itsensä

3) josta on suora hyöty yhteiskunnalle ja

4) tuo hyöty on enimmäkseen mitattavissa rahallisena tuloksena.

Tuon määritelmän ulkopuolelle jää aika paljon päivittäistä inhimillistä toimintaa, mikä selittää myös sen, miksi samat oikeistolaiset äänenpainot mielellään vaativat myös hoivatyötä ja järjestötoimintaa yksityisrahoitteiseksi ja/tai vapaaehtoistoiminnaksi. Oikeistolla on hyvin vaikea suhde kaikkeen sellaiseen työpanokseen, jonka tulos ei näy välittömästi, joka vaatii yhteispanosta tullakseen tuottavaksi tai jonka vaikutuksia on vaikea siirtää suoriksi laskentakaavoiksi. Siis kaikkeen siihen työhön, joka on välttämätöntä ihmisluonnon selviämisen ja hyvinvoinnin kannalta mutta jota on haastavaa sovittaa markkinataloudellisiin raameihin.

Taide on mitä suurimmissa määrin tuollaista työtä. Maailman ja ihmisyyden tulkitseminen taiteen kautta on syvällä ihmisen perustarpeissa, ovathan ihmiset ja yhteisöt jättäneet jälkiä itselleen tärkeistä asioista ympäristöömme jo kauan ennen kirjoitus- tai viljelytaitojakaan. Kuuluu ihmisen perusasetuksiin kommunikoida lajitovereilleen subjektiivisten hengentuotteiden välityksellä, käsitellä maailmaa ja sen käsittämättömyyttä pieninä palasina taiteen kautta. Taiteella haetaan yhteyttä, keskustelua, jaettuja kokemuksia, uusia ajatuksia, merkityksen tuntua ja sanoja tavoittamattomissa oleville asioille. Taide herättää tunteita ja luo liimaa välillemme. Jokaisella meistä on lauluja, kirjoja, elokuvia ja taideteoksia, jotka muistuttavat meitä tietyistä ajanjaksoista, herättävät kotoisuuden........

© Uusi Suomi