Ajat muuttuivat kirjaimellisesti, kun junat alkoivat kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen. Rautateiden merkitys on näkynyt myös Suomen Kuvalehdessä.

Keväällä 1922 Suomen Kuvalehti julkaisi erikoislehden, Rautatienumeron.

Kannessa komeili vain muutamaa vuotta aiem­min valmistunut, Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin uusi rautatieasema.

Rautatienumerossa julkaistiin rautatievirkamiehen kirjoitus. Siinä hän kertoi lukijoille työstään yhden työvuoron verran. Kirjoitti illan viimeisestä postijunasta –kyllä, posti kulki tuolloin usein nopeammin kuin tänä päivänä – ja aikataulusta myöhästyneiden junien koordinoinnin vaikeudesta.

Mutta oli kirjoituksessa lukijalle muutakin kummasteltavaa.

”Mikä on yövuoro? Niin, sinä lukijani et sitä tiedä, et elämässäsi ole sellaista tullut tuntemaan.”

Ei sata vuotta sitten eletty kellonympärielämää.

Rautatie muutti monella tapaa suhdettamme aikaan ja paikkaan.

”Se merkillinen hepo vei sitä vauhtia, että silmät tahtoivat tulta lyödä.”

Jos 1800-luvulla olisi ollut hevibändejä, tämä olisi voinut olla vetävä kertosäe.

Todellisuudessa näin kirjoitti Uusi Suometar vuonna 1862, jolloin suomalaisten elämä mullistui: ensimmäinen juna saapui pääkaupungista Hämeenlinnan asemalle.

Zachris Topelius kirjoitti Talvi-iltain tarinoissa, että ”sinä päivänä katosivat etäisyydet”.

Veturia kutsuttiin hevoseksi erilaisilla etuliitteillä. Rautahepo, höyryhepo, tulihevonen. Höyryveturin toimintaa oli niin vaikea ymmärtää, että piti tehdä vertaus tuttuun otukseen.

Ensimmäiseltä junalta kului matkaan Helsingistä Hämeenlinnaan peräti 4 tuntia ja 40 minuuttia. Nyt Intercity tai Pendolino kiidättää matkustajan perille reilussa tunnissa.

1860-luvulla ei ollut totuttu elämään kellontarkasti. Rautatieasemille saavuttiin usein tunteja etukäteen, varmuuden vuoksi. Kellotkin saattoivat olla hiukan eri ajassa eri paikoissa.

Junaliikenne aikatauluineen edellytti kuitenkin tarkkaa aikaa. Se saatiin tuolloin yliopiston observatoriosta Helsingin Tähtitorninmäeltä. Siellä oli korkea tanko aikapussille.

Kun kello löi 12, tangosta pudotettiin suuri pellavainen pussi.

Sen kulkua tiirailtiin kiikareilla rautatieasemalta. Tieto kellon­ajasta lähetettiin Helsingistä rataa pitkin lennättimellä muihin kaupunkeihin.

Niin ajat muuttuivat, kirjaimellisesti.

Siihen saakka Suomessa oli eletty paikallista aikaa eri puolilla maata. Aika katsottiin auringosta, joka nousi hiukan eri aikaan eri........

© Suomen Kuvalehti