Työntekijöiden vuoroa odotellessa

Elinkeinoelämä sai läpi pitkän listan tavoitteitaan Orpon hallituksen ohjelmaan. Jos seuraava pääministeri on demari, kenties on ammattiyhdistysliikkeen vuoro tulla kuulluksi. SAK:n puheenjohtaja kertoo, mitä työntekijät nyt haluavat.

Kello ei ole vielä seitsemää aamulla, mutta Jarkko Eloranta on jo matkalla.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n puheenjohtajalla on helmikuisena torstaina kenttäpäivä. Aamujuna vie lumisessa Etelä-Suomessa kohti Imatraa, jossa tutustutaan Stora Enson kartonkitehtaaseen sekä tavataan kunta- ja aluepäättäjiä.

Myöhemmin siirrytään vielä Lappeenrantaan. Siellä päivä päättyy keskusjärjestön aluetoimikunnan kokoukseen.

Nykyistä hallituskautta on jäljellä noin vuoden verran. Vaikka Petteri Orpon (kok) hallituskin ehtii vielä tekemään päätöksiä, ovat järjestöjen katseet jo seuraavassa hallituskaudessa.

Parhaillaan niin palkansaaja- kuin työnantajajärjestöt valmistautuvat kevään 2027 eduskuntavaaleihin laatimalla tavoitteitaan, joita ne yrittävät saada seuraavan hallituksen ohjelmaan. Eloranta on luvannut kertoa aamujunassa, mitä ammattiyhdistysliike ja SAK toivovat seuraavalta hallitukselta.

Kun nykyistä hallitusta muodostettiin, lobbauspelin voittaja oli selvä: elinkeinoelämä sai läpi pitkän listan tavoitteitaan. Palkansaajajärjestöt taas ovat jääneet arvostelemaan.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on porrastettu ja ehtoja heikennetty. Aikuiskoulutustuki on lakkautettu. Tukilakkojen rajoja on tiukennettu, poliittisia lakkoja rajoitettu ja laittomiksi todetuista lakoista määrättäviä sakkoja korotettu.

Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia yrityksissä on lisätty, yhteistoimintamenettelyä kevennetty ja henkilöperusteista irtisanomista helpotettu.

Työehtoriitoja ratkovan valtakunnansovittelijan toimivaltaa on kavennettu, kun sovittelu on sidottu tiukemmin vientialojen palkkalinjaan.

Vuosi sitten hallitus päätti kehysriihessään poistaa niin palkansaaja- kuin työnantajajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeuden.

Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on esitys, jolla löysätään määräaikaisiin työsopimuksiin liittyvää sääntelyä ja kevennetään myös työnantajan takaisinottovelvoitetta. Lakimuutosta on kritisoinut poikkeuksellisesti myös päähallituspuo­lue kokoomuksen naisjärjestö, joka pelkää sen lisäävän raskaussyrjintää.

”Suomessa on jo nyt paljon määräaikaista työtä. Tämähän tulee sitä vain lisäämään”, Eloranta arvostelee.

Ay-johtajan mielestä Orpon hallituksen uudistuksilla on pyritty kallistamaan valtatasapainoa päämäärätietoisesti työnantajien puolelle. Palkansaajat saavat olla entistä enemmän ”varpaillaan”, Eloranta uskoo.

”Tuntuu siltä, että toivotaan hiljaisia ja nöyriä työntekijöitä.”

Jos seuraavat vaalit voittaa Sdp, voisi ajatella, että ammattiyhdistysliike saisi äänensä paremmin kuulumaan kuin viime hallitusneuvotteluissa.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK hyväksyy omat viralliset vaalitavoitteensa maaliskuun lopulla, mutta väistyvä toimitusjohtaja Jyri Häkämies esitteli jo marraskuussa näkemyksensä siitä, millaisiin kysymyksiin puolueiden tulisi elinkeinoelämän mielestä pystyä vastaamaan. Yksi niistä kuului:

Orpon hallitus toteutti monia työmarkkina- ja työlainsäädäntöuudistuksia, kuten työrauhalainsäädännön ja työttömyysturvan muutokset. Aiotteko peruuttaa tai muuttaa näitä jo päätettyjä muutoksia?

Jos SAK saisi päättää, se tietysti tekisi juuri näin: peruisi kaikki ay-liikkeelle epämieluisat uudistukset.

Tämä on elinkeinoelämän pelko. Juuri, kun on saatu niille mieluisia uudistuksia läpi, tulee ay-liikettä kuunteleva vasemmistohallitus, joka tekee täyskäännöksen.

Mutta Eloranta tietää, ettei niin tapahdu. Ei, vaikka työväenpuolue Sdp nousisi pääministeripuolueeksi.

Työnantajien näkökulmaa kuunnellaan myös seuraavassa hallituksessa. Voittipa vaalit mikä puolue tahansa, on kesällä 2027 nimitettävässä ministerijoukossakin todennäköisesti porvarillisten puolueiden edustajia.

Elorannan arvion mukaan peruuttamisesta on vaikeampi neuvotella, mutta muutokset ovat aina Säätytalolla kauppatavaraa.

”Se, että määräaikaisuuden perusteita tai takaisinottovelvoitetta vähän säädetään, ei ole niin iso asia kuitenkaan. Tai jos jostakin etuudesta on leikattu euroja, niin niitä voi tulevaisuudessa myös palauttaa.”

Pari selvää perumista Eloranta ja SAK kuitenkin päätöksiin tekisivät.

Toinen niistä on sama, jonka myös Sdp:n puheenjohtaja Antti Lindtman lupasi tammikuussa toteuttaa: ammattiyhdistysten jäsenmaksujen verovähennysoikeus palautetaan.

”Nähdäkseni Sdp:n ja vasemmistoliiton lisäksi myös vihreät ja keskusta ovat olleet ymmärtäväisiä tälle tavoitteelle. Jos pohjoismaista työmarkkinamallia halutaan tulevaisuudessakin ylläpitää, niin järjestäytymisen edistäminen on oleellinen osa sitä”, Eloranta perustelee.

Verovähennysoikeus poistui vuodenvaihteessa. SAK:n puheenjohtaja muistuttaa, ettei poistoa linjattu hallitusohjelmassa, eivätkä elinkeinoelämän järjestötkään sitä voimallisesti ajaneet.

”En usko, että sillä on hirveästi EK:lle merkitystä.”

Aikuiskoulutustuenkin SAK haluaisi palauttaa.

”Sen poistaminen oli yksi hölmöimmistä päätöksistä, koska työntekijöillä on oltava mahdollisuuksia kouluttautua ja lisätä osaamistaan. Suorat kustannuksetkaan eivät olleet kovin korkeat valtiolle”, Eloranta sanoo.

Jos aikuiskoulutustuki jossain muodossaan palautettaisiin, nimi olisi varmaankin eri.

”Jokin väline siis osaamisen kehittämiseen.”

SAK:ta pian kymmenen vuotta johtanut Eloranta aloitti uransa ammattiyhdistysliikkeessä vuonna 1994.

Hän työskenteli pitkään Kunta-alan ammattiliitto KTV:ssä, joka erilaisten fuusioiden jälkeen muodosti Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n. Sitä Eloranta johti ennen nousuaan SAK:n puheenjohtajaksi.

Kun häntä kuuntelee, huomaa yllättäen ajattelevansa improvisaatioteatteria. Siellä on käytössä niin sanottu ”joo ja” -metodi. Vastanäyttelijän ehdotusta ei sovi koskaan torjua, vaan sitä pitää jatkaa.

Näin Elorantakin tuntuu jatkuvasti tekevän, kun hän hahmottelee toiveita seuraavalle hallituskaudelle.

Lakkolainsäädäntöä on nyt uudistettu ja lakkosakkoja korotettu. Joo, ja: korotetaan myös työnantajapuolen hyvityssakkoja, joita niille voidaan määrätä työehtosopimusten rikkomisesta.

”Pariteettia on saatava”, Eloranta sanoo. Siis tasa-arvoisuutta, vastavuoroisuutta.

”Ajattelemme myös, ettei lakiin työntekijälle tullut henkilökohtainen sakko eli yksilön rankaisu kollektiivisesta toimesta oikein istu järjestelmäämme.”

Paikallista sopimista on helpotettu erityisesti järjestäytymättömissä yrityksissä. Joo, ja: vahvistetaan lailla luottamus- ja varaluottamusmiesten asemaa ja ensisijaisuutta.

Valtakunnansovittelija on sidottu tiukemmin yleiseen linjaan. Joo, ja: vahvistetaan myös valtakunnansovittelijan toimistoa ja sen tiedontuotantoa, jotta sovittelijalla olisi paremmat mahdollisuudet etsiä sopua kiistakysymyksiin.

”Nyt sovittelija on täysin työnantajan tuottaman tiedon varassa. Yleisen linjan lukko tuskin häviää, mutta tiedontuotantoon panostamalla pelikenttä olisi tasaisempi.”

”Hienosäätöä” ammattiyhdistysliike tekisi myös työttömyysturvaan.

”Me ajattelemme, että jos irtisanomissuojaa heikennetään, kuten nyt on tehty, niin työttömyysturvaa pitäisi vastaavasti parantaa”, Eloranta sanoo.

Ansiosidonnaista päivärahaa saadakseen on takana oltava vuoden verran töitä, ja päiväraha putoaa 80 prosenttiin kahden kuukauden jälkeen.

”Työssäoloehto on aika pitkä ja ensimmäinen porras tulee kovin nopeasti. Ei siihen varmaan satoja miljoonia euroja voida panna, mutta kyllä sitä vähän pitäisi pystyä säätämään.”

Henkilöperustaisesta irtisanomisesta seuraa karenssi. Voisiko sitä ainakin lyhentää? SAK:n puheenjohtaja on tulkinnut myös, että poistettujen suojaosien tai lapsikorotusten palauttamiselle voisi olla useassakin puolueessa kiinnostusta.

Parempia te-palveluitakin SAK kaipaa ja palkkatuen käytön lisäämistä – erityisesti nyt, kun työllisyystilanne on ollut pitkään heikko.

Säästöjen lisäksi monia toimia on perusteltu työllisyysvaikutuksilla, sillä niiden on valtiovarainministeriössä arvioitu lisäävän työvoiman tarjontaa ja sitä kautta rakenteellista työllisyyttä. Olipa syy sitten heikossa suhdanteessa, kehnoissa arvioissa tai molemmissa, näin ei ole käynyt. ”Laskennalliset” työlliset ovat aiheuttaneet päänvaivaa niin Sanna Marinin (sd) kuin Orpon hallituksille.

”Velkajarrutyöryhmäkin taisi todeta, että näitä erilaisia arviointimenettelyjä tulisi kehittää”, Eloranta sanoo.

SAK kannattaa myös erilaisia työaikakokeiluja. Esimerkiksi sellaisia, jotka auttaisivat ikääntyneitä työntekijöitä keventämään työtään.

Toiveita siis riittää, mutta Eloranta yrittää olla nostattamatta ­liian suuria odotuksia.

”Emme me kuvittele lainkaan, että voisimme palata vuoteen 2023 ja tämä paha uni jotenkin häviäisi”, Eloranta sanoo.

Nykytilanteen kuvailu pahaksi uneksi on tietysti vahva il­maus. Ammattiyhdistysliike on muutenkin Orpon hallituksen uudistuksia vastustaessaan antanut ymmärtää, että lopputulos on painajaismainen.

Onko nykytilanne todella niin huono kuin on maalailtu?

Eloranta myöntää, etteivät kaikki muutokset näy suomalaisille työntekijöille välittömästi. Pidemmällä aikavälillä ammattiyhdistysliikkeen neuvottelumahdollisuudet kuitenkin rapautuvat, ja osa muutoksista alkaa vaikuttaa myöhemmin.

”Esimerkiksi paikallisen sopimisen lainsäädännön piti olla työnantajajärjestöjen mielestä todellinen game changer. Viranomaiselle on rekisteröity kuitenkin vain muutamia kymmeniä paikallisia sopimuksia. Voi olla, että sitä opitaan käyttämään vasta ajan myötä.”

Työkalu, jonka SAK mielellään ottaisi omaan työkalupakkiinsa, on kanneoikeus.

Ammattiliitot voivat toki jo nyt avustaa jäseniään oikeudessa. Järjestökanteella tarkoitettaisiin menettelyä, jossa liitto voisi nostaa kanteen isomman ryhmän puolesta ilman työntekijöiden toimeksiantoa tai esimerkiksi valtakirjaa jokaiselta työntekijältä erikseen.

”Tämä liittyy laajemminkin työmarkkinarikollisuuden torjuntaan”, Eloranta sanoo.

Hänen mukaansa SAK toivoo seuraavalta hallitukselta laajempaa pakettia suitsimaan työvoiman hyväksikäyttöä: lisää resursseja ja toimivaltuuksia viranomaisille mutta myös kovempia rangaistuksia.

”Silloin syntyisi aito pelotevaikutus, eikä työvoiman hyväksikäyttö olisi niin kannattavaa bisnestä.”

Elinkeinoelämän järjestöt ovat perinteisesti vastustaneet kanneoikeutta, eikä työmarkkinarikollisuuden torjuntakaan ole saanut niiltä lämmintä vastaanottoa. Etelärannassa katsotaan, että esimerkiksi alipalkkausta ei tarvitse erikseen kieltää, koska kiskonta on jo kielletty.

”Kanneoikeutta tietysti vastustetaan ja varmaan muitakin esittämiämme uudistuksia”, Eloranta myöntää.

Mutta toisaalta: elinkeinoelämä haluaa edistää työperäistä maahanmuuttoa, jonka edellytyksiä on tällä hallituskaudella pikemminkin kiristetty. Työperäinen maahanmuutto käy SAK:lle, mutta reiluilla säännöillä.

”Kukaan ei varmaan halua, että Suomessa saa tehdä pimeää bisnestä ilman riskiä kiinnijäämisestä tai ilman sanktioita.”

Ylipäänsä Eloranta kantaa huolta monen kerroksen työmarkkinoiden syntymisestä.

On isoja firmoja ja julkinen sektori, jossa noudatetaan lakia ja työehtosopimuksia. On pienempiä firmoja, joita monet velvoitteet eivät koske, mutta jotka kuitenkin lähtökohtaisesti haluavat noudattaa lakia ja joissa saattaa olla myös työehtosopimus.

”Sitten on olemassa kasvava joukko, joista ei oikein tiedetä. Laki on ainoa suoja, mutta sen rikkomisen suhteen ei ole juuri riskiä, että siitä jäisi kiinni.”

Siksi Eloranta kehottaisi tulevaa hallitusta myös pohtimaan, miten työehtojen minimitaso pyritään Suomessa turvaamaan.

”On olemassa riskialoja, esimerkiksi rakentaminen, kuljetus ja osa palvelualoista. Esimerkiksi rakennusalalla myös työnantajapuoli haluaa, että on yleissitova työehtosopimus. Matkailu- ja ravintola-alakin komppaa järjestäytymistä, koska muuten ravintoloiden välinen kilpailu voisi olla vielä epäreilumpaa. Mutta ei pieniä yrityksiä voi pakottaa järjestäytymään”, Eloranta pohtii.

”Maailmalla on malleja, jossa erityisen riskin aloja on määritelty erikseen yleissitovuuden kaltaisen järjestelmän piiriin. Se ei tarkoita välttämättä mitään monimutkaista tai isoa.”

Monet tavoitteet ovat koko ammattiyhdistysliikkeelle yhteisiä.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja korkeakoulutettujen Akava julkistivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla omat eduskuntavaalitavoitteensa.

Kaikki kolme esittävät esimerkiksi juuri jäsenmaksujen verovähennysoikeuden palauttamista, työriitojen sovittelun ”tietopohjan” vahvistamista ja työnantajien hyvityssakkojen korottamista.

Ohjelmissa on samanlaista täydentämisen ajatusta kuin Elorannalla. Akava esittää, että koska henkilöperusteista irtisanomista on helpotettu, tulisi vastaavasti korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä nostaa.

Entä mitä ammattiyhdistysliikkeen toiveista ajatellaan Etelärannassa? Mikään tavoitteista ei tunnu varsinaisesti yllättävän EK:n toimitusjohtajaa Jyri Häkämiestä. Ei verovähennysoikeuden palauttaminen esimerkiksi ole elinkeinoelämälle mikään järkytys.

”Mutta ei se tietysti ole aivan pieni aukko taloudessa sitten”, Häkämies sanoo.

Jostakinhan ne rahat olisi löydettävä.

”Emme ehkä näe vaikkapa valtakunnansovittelijan toimistossa sellaista ongelmaa kuin palkansaajat. Eihän ongelma ole se, etteikö dataa saataisi aikaan vaan se, ettei siitä tiedosta tehdä samoja johtopäätöksiä”, Häkämies pohtii.

Mutta jos erilaisia muutoksia tehdään, elinkeinoelämä elää niiden kanssa. Sellainen kuva tulee Häkämiehen puheista.

”Varmasti jos valtaan tulee tietynlainen hallitus, niin se sitten tekee erilaisia hienosäätöjä. Mutta olen itsekin ajatellut, että vaikkapa työrauhalainsäädäntöä tuskin avataan. Ei sitä ole kukaan tainnut esittääkään.”

Toki elinkeinoelämälläkin on seuraavalle hallitukselle omat toiveensa, kuten perintö- ja lahjaverojen keventäminen.

SAK:n Elorannan mielestä kasvu ei synny veronalennuksin, vaan tekemällä kunnollisia työehtosopimuksia.

Viime aikoina hän on huomannut, miten Orponkin hallitus on hehkuttanut suomalaisten ostovoiman viimein nousevan. Hallituksen viestissä on korostettu veronalennusten vaikutusta.

”Ansiohan on ammattiyhdistysliikkeen ja palkankorotusten. Se on aika hauskaa, että hallitus oli ostovoimasta huolissaan vasta, kun tes-kierros oli jo päättynyt”, Eloranta sanoo.

Kävi työelämälainsäädännölle seuraavalla vaalikaudella miten tahansa, järjestöjen tärkein tehtävä on Elorannan mielestä jatkossakin ”tehdä sopimuspolitiikkaa”. Turvata ostovoima, ansioiden kehitys ja myös kansainvälinen kustannuskilpailukyky.

Ostovoima näyttää nyt nousevan, eikä kustannuskilpailukyky keskeisiin kilpailijoihinkaan ole heikentynyt.

”On hyvä kysymys, olisiko koronan jälkeen pitänyt vähän revitellä”, Eloranta pohtii.

Inflaatio oli kovaa, mutta sopimukset maltillisia.

”Ehkä tässä on vähän maksettu sitä laskua. Mutta jälkiviisaus on imelää.”

Kun Elorannan päivä päättyy SAK:n aluetoimikunnan tapaamisessa Lappeenrannassa, yleisöstä kysytään myös palkankorotuksista. SAK:laiset liitot solmivat vuosi sitten kolmen vuoden sopimuksia, joiden viimeinen vuosi on irtisanottavissa syksyllä.

Yleinen analyysi kuuluu, että jos työnantajat pitävät sopimuksia liian kalliina tai palkansaajat liian edullisina, ne irtisanotaan.

Elorannan vastauksessa kuuluu pieni uutinen: tässä taloustilanteessa lienee ”utopistista”, että tämän enempää voisi saada.

”Tuskin niitä siis irtisanotaan syksyllä.” 

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Oscar-ehdokas Jafar Panahi tekee palkitut elokuvansa salassa Iranin hallinnolta. Kuinka se onnistuu? elokuva Ohjaaja Jafar Panahi on Oscar-ehdokas – palkitut elokuvat on kuvattu Iranissa salassa hallinnolta 8 MIN

Ohjaaja Jafar Panahi on Oscar-ehdokas – palkitut elokuvat on kuvattu Iranissa salassa hallinnolta

Näin Suomi pärjäisi kolme päivää ilman sähköä. sähkökatkokset Näin Suomi pärjäisi kolme päivää ilman sähköä – myös moni viranomainen putoaisi verkosta 17 MIN

Näin Suomi pärjäisi kolme päivää ilman sähköä – myös moni viranomainen putoaisi verkosta

Trump johdatti Yhdysvallat sotaan, jota amerikkalaiset eivät halua. Viestit sodan perusteista ovat olleet ristiriitaisia ja hämmentäviä. Lähi-itä Miksi Trump vei Yhdysvallat sotaan, jota amerikkalaiset eivät halua? – Viestit sodan perusteluista ovat hämmentäviä 8 MIN

Miksi Trump vei Yhdysvallat sotaan, jota amerikkalaiset eivät halua? – Viestit sodan perusteluista ovat hämmentäviä

Väestötietojärjestelmässä on kaksituhatta ihmistä, joista viranomaisilla ei ole tuoretta tietoa. väestö 24. maaliskuuta heidät julistetaan kuolleiksi – yli 2 000 henkilöä on kateissa 5 MIN

24. maaliskuuta heidät julistetaan kuolleiksi – yli 2 000 henkilöä on kateissa

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti