Paluu: Tämä lääkäri ajaa kerran viikossa Tampereelta pieneen Satakunnan kuntaan, jossa julkinen vastaanotto loppui

Pori Jazz: Jyrki Kangasta ei päästetty ovesta sisään – ”Gunu” Karjalainen kertoo Pori Jazzin jameista kulissien takana

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

”Mahtaako nuot ihmisiä ollakaan” – Aivan tavalliset ihmiset saavat somessa osakseen niin hirvittävää saastaa, että se saa fyysisesti voimaan pahoin

”Mahtaako nuot ihmisiä ollakaan”, kysyttiin yli 160 vuotta sitten järjestetyistä kesämarkkinoista kertovassa kirjassa.

Suomessa kiersi 1800-luvulla monta tivolia, joissa näytillä oli eksoottisia eläimiä, voimamiehiä ja -naisia, taikureita, temppuilijoita, ilveilijöitä, omituisiin asentoihin kykeneviä kautsumiehiä ja trapetsitaiteilijoita.

Vaikka tivolit kiersivät suurimmissa kaupungeissa, sai varmuudella Pori niistä osansa. Pelastautuihan Poriinkin joukko italialaisia posetiivareita apinoineen laivapalosta Reposaaressa.

Sven Hirn kertoo kirjassaan Kaiken kansan huvit – Tivolitoimintaamme 1800-luvulla Turun kesämarkkinoilta kirjatusta kuvauksesta vuodelta 1861: Markkinat pidettiin muutoin siivosti ja ilman suurta möyhinää, paitsi että oli paljon ja joka haaralla noita ulkomaalaisia, varsinkin saksalaisia, soittokoneen kiertäjiä ja muuta komelianttia, rahaa houkuttelemassa soitoillansa ja ilveilyksillänsä, sekä niin kirjaviksi ja monivärisiksi eriskaltaisesti vaatetettuna, että moni maamies syystä arveli: ’mahtaako nuot ihmisiä ollakaan.’

Oma lukunsa oli inhimillisten erikoisuuksien esittely. Osansa saivat lyhytkasvuiset ja suurikokoiset ihmiset. Suosituimpia nähtävyyksiä olivat kääpiö Tom Thumb, siamilaiset kaksoset Chang & Eng ja maailman rumin nainen Julia Pastrana. Viime mainitun kuoltua impressaari hätääntyi toimeentulostaan ja täytätti näyttelykappaleensa kiertueita varten.

Vuonna 1869 toi wieniläinen impressaari näytille 15-vuotiaan tytön, joka painoi 170 kiloa. Helsingissä aiheutti liikennekaaoksen leijonapäinen poika, jonka kasvot olivat täysin vaaleitten hiusten peitossa. Albiino William Crawleyta puolestaan esiteltiin Helsingissä ja Turussa ”valkoisena neekerinä”. Hänen valkoiset kulmakarvansa ja punaiset pupillinsa olivat suuri ihmetyksen aihe.

Kaivohuoneella ihmeteltiin kahta naista, joista toinen oli parrakas ja toinen tatuoitu. Puolasta tuotiin näytille parrakas ”metsänainen”, joka........

© Satakunnan Kansa