menu_open Columnists
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close

Kolumni|Vanha ja ruma autoni herättää kanssa-autoilijoissa voimakkaita tunteita

34 0
09.03.2026

Rikos: Keilahallin konkurssi, epäonnistunut ehdon­alainen ja raju väkivalta­tapaus – tällainen ex-Cannonball-mies on rikos­vyyhdin ytimessä

Vieraannuttaminen: Radioääni otettiin huostaan Porin urheilutalolta 7-vuotiaana – Nyt hänellä on kuusi Venlaa

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Vanha ja ruma autoni herättää kanssa-autoilijoissa voimakkaita tunteita

Kaikki kanssa-autoilijat eivät katso vanhaa autoani hyvällä.

Reilu neljä vuotta sitten minulla oli akuutti tarve ostaa auto. Ainoat kriteerit olivat mahdollisimman edullinen hinta ja pienet ajokilometrit.

Montaa en katsonut. 2 500 euron autokaupat 53 000 kilometriä ajetusta vuoden 2005 Fiat Puntosta syntyivät noin kahden kilometrin koeajon jälkeen ruokatunnilla. Plussaa oli, että auto oli sisältä kuin uusi.

Myyjä kehui tällöin, että vielä pari vuotta sitten takapenkit olivat peitettyinä tehtaan muoveilla. En tiedä, oliko tämä totta.

Autoni on luottopeli. Pakkasella lähtee kuin palmun alta, eikä pulmaa ole ollut, vaikka olen ajellut sillä Suomea ristiin rastiin.

Korjaustarvetta on ollut ainoastaan kerran, kun lapseni kokeili auton käynnistämistä sillä seurauksella, että peräkärryn aisa lävisti jäähdyttimen. Toki olen pitänyt menopeliä kuin kukkaa kämmenellä, jotta yhteisiä kilometrejä olisi edessä vastakin, koska vastaavaa, saman hinta-laatusuhteen ajokkia tuskin osuu toista kohdalle.

Toimivalla, mutta rumalla ja vanhalla autolla on kuitenkin kääntöpuoli. Nimittäin osaa kanssa-autoilijoita yli 20-vuotiaan autoni kulkeminen liikenteessä näyttää harmittavan.

Osalla halveksunta autoani kohtaan tuntuu olevan niin korkealla, ettei kuljettajan ja kyydissä olevien, usein lasten, turvallisuus vaikuta kiinnostavan.

Ei ole poikkeus, että valtateillä ajaessani takana oleva autoilija tai jopa raskaan ajoneuvon kuljettaja ajaa niin lähellä, että mikäli joutuisin tekemään pienenkin väistö­liikkeen tai jarruttamaan, jäljelle ei kovin paljon jäisi.

Punto ärsyttää muutenkin. Äänimerkillä halutaan esimerkiksi kertoa, mihin väliin minun pitäisi autollani liikenneympyrässä ehtiä. Harvinaista ei ole myöskään valojen vilkuttelu, jonka merkitys jää kerta toisensa jälkeen mysteeriksi.

Ratin takana en ole voinut myöskään välttyä ohituksilta, joita tehdään välillä mitä erikoisimmissa paikoissa. Pari kertaa ohitustilanne on ollut niin........

© Satakunnan Kansa