”Linnut ovat poissa, ja jotain peruuttamatonta on tapahtunut”, Tuomo Hurme kirjoittaa.

Kuva: Satakunnan Kansa

Muun muassa kesäkuun kolumnissani (SK 4.6.) kuulutin, kuinka hiljaista kevättä olemme eläneet. Monien ennen yleisten lintulajien ääntely oli mielestäni sammunut.

Omalla kotiseudullani eteläsatakuntalaisen maaseudun sydämessä tilanne vaikutti uskomattomalta. Linnut olivat todellakin poissa, jotakin peruuttamatonta oli tapahtunut.

Selitykseksi olen toistuvasti saanut arvion, että ikääntyneen lintuharrastajan kuulo on heikentynyt. Se ei pidä paikkaansa. Pystyn edelleen kuulemaan esimerkiksi läheiseltä Koskeljärveltä kotipihalleni neljän kilometrin päässä matalasti puhaltavan kaulushaikaran. Kokemuksia on kuluneen kevään huhti- ja toukokuulta. Kuuloni on ennallaan, mutta hiljaisen kevään todellisuus on konkreettinen.

Ilahduin lukiessani raumalaisen kirjailija

© Satakunnan Kansa