menu_open Columnists
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close

Kolumni|Keikalla saa tanssia ja itkeä, mutta muista muutkin – Konserttietiketti on yhteinen sopimus hyvästä illasta

12 0
17.06.2026

Porilaine: Porilaisella erikoisliikkeellä menee hyvin: Avasi nyt liikkeen myös Helsingissä

Koti: Korpelan sukutilalla asuu nyt nuori perhe – Lapset edustavat satavuotiaan kauvatsalaistalon viidettä polvea

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Keikalla saa tanssia ja itkeä, mutta muista muutkin – Konserttietiketti on yhteinen sopimus hyvästä illasta

Keikalla saa nauttia, mutta ei muiden kustannuksella. Hyvä konserttietiketti tekee illasta paremman kaikille.

Olin viikonloppuna ystävieni kanssa lempiartistini konsertissa. Kokemus oli mukava, mutta paikoittain myös vähemmän mukava.

Tulin ajatelleeksi sitä, miten eri ihmisillä on aivan eri käsityksiä siitä, mitä mukava konserttikokemus tarkoittaa.

Ärsyttävin ilmiö kaikista alkaa silloin, kun konsertin ensimmäiset sävelet pamahtavat ilmoille. Matti myöhäiset tai muut oman elämänsä sankarit päättävät lähteä laumoittain liikkeelle kohti eturiviä. Itse olen tullut paikalle hyvissä ajoin, etsinyt sopivan paikan itselleni ja asettautunut siihen. Yhtäkkiä saan osakseni miljoona kyynärpäätä kylkiini. Voi, kuinka ihana kokemus.

Toinen mainittavan arvoinen kokemus on jonotus konserttialueella. Bajamaja-alueella vallitsee sotatanner, kun sadat ihmiset yrittävät päästä jokainen vuorollaan vessaan. Jokaisella on yhtä kova hätä ja yhtä kova kiire.

Ei ainakaan se, että rynnit koko jonon ohi ja salakavalasti liityt ystäväsi seuraan edemmäs jonoon. Käytöstavat unohtuvat itse kullakin jonotustilanteessa, mutta järjen tulisi jokaisella pysyä päässä.

Kolmas ärsyttävä asia ilmenee kanssakeikkailijoiden tuomitsevana käytöksenä. Livemusiikkia järjestetään siksi, että ihmiset saisivat nauttia. Kuitenkin, kun tanssin sieluni kyllyydestä ja itken lempibiisilleni, tuntuu, että saan tuomitsevia katseita muilta ihmisiltä.

Tarkoitukseni keikoilla on pitää hauskaa ja nauttia. Ilmiö kuitenkin saa minulle epämukavan olon, kun teen sitä, mitä olen tullutkin tekemään. Pidettäisiinkö siis huoli siitä, että jokaisella olisi mukava nauttia keikasta juuri niin kuin haluaa?

Saa laulaa, tanssia ja itkeä, kunhan........

© Satakunnan Kansa