Kun on ollut katseen kohteena, tuntuu hyvältä ottaa fantasia omiin käsiinsä ja määritellä se itse, taiteilija Emma Ainala sanoo.

Noin puolitoista vuotta sitten taiteilija Emma Ainala oli työhuoneellaan, kun puhelin soi. Kiasmasta soitettiin ja kysyttiin, haluaisiko hän pitää yksityisnäyttelyn museossa. Ainala vastasi miettivänsä asiaa.

”Tajusin vasta viiveellä, että tämä on isoin juttu, jonka voi saada Suomessa. Että tämä on sikahienoa.”

Ainala, 37, tunnetaan unenomaisista maalauksistaan. Symboliikkaa ja kitsch-tyyliä sisältävien teosten hahmot ovat usein naisia. Yksi muuttuu hämähäkiksi, toinen kentauriksi, jonkun jaloilla vilistää rottia.

Like a Prayer -näyttelyssä on esillä taiteilijan teoksia kymmenen vuoden ajalta. Mukana on myös uusia maalauksia.

Näyttelyn nimi viittaa Madonnan samannimiseen kappaleeseen vuodelta 1989. Siinä kiteytyy samoja teemoja kuin Ainalan maalauksissakin: pop-estetiikkaa, feminiinisyyttä, hengellisyyttä ja eroottisuutta.

”Tykkään kujeilla nimillä ja viitata niillä populaarikulttuuriin, leffoihin ja biiseihin. Ne antavat pienen lukuohjeen.”

Rukous tuntui myös sopivalta vertauskuvalta taiteelle. Maalaaminen ja taideteoksen katsominen on hiljentymistä.

”Maalausta ei tarvitse välttämättä niin paljon selittää tai ymmärtää, vaan vain olla sen äärellä.”

Like a Prayer on Ainalan ensimmäinen retrospektiivinen näyttely. Hänestä tuntui luontevalta katsoa taaksepäin ja summata uraansa ja henkilökohtaista elämäänsä.

Yksi uusista teoksista on aikamatka 20 vuoden taakse. No Clean Girls in 2006 -teoksessa on keittiötä........

© Suomen Kuvalehti