Ukrainalaisten kriisinkestävyys on ilmiö, mutta resilienssipöhinän alle hautautuu kansainvälinen vastuu kriiseistä
Nehän pärjää ihan hyvin
Ukrainalaisesta kriisinkestävyydestä on tullut ilmiö ja vientituote. Resilienssipöhinässä unohtuu kuitenkin vastuu jatkuvista kriiseistä, joita ukrainalaiset joutuvat kestämään.
Ukrainalaisten resilienssiä ihastellaan ja siitä halutaan oppia ympäri Eurooppaa.
Ei ole liioiteltua sanoa, että maa on säilyttänyt itsenäisyytensä ja onnistunut Venäjän hyökkäyssodan torjumisessa yhteiskunnan kriisinkestävyyden ja toipumiskyvyn ansiosta.
Se nojaa ensinnäkin onnistuneeseen vastuun hajautukseen.
Ukrainan kaupungeissa ja kylissä ratkaisuja sodan aiheuttamiin jatkuviin ongelmiin ei odoteta Kiovasta, vaan elämänlanka ilmaiskujen ja sähkökatkojen keskellä perustuu itsenäiseen toimintakykyyn paikallisella tasolla.
Ilmaiskujen jälkien siivoamisesta ennätysajassa paikallisvoimin on tullut sodanajan ylpeyden aihe ja elpymisen symboli.
Myös sodan jälkeen tehokas jälleenrakennus edellyttää toimivaa yhteistyötä kansainvälisten rahoittajien, valtion keskushallinnon ja paikallistason toimijoiden välillä.
Toinen elpymiskyvyn pilari on Ukrainan poikkeuksellisen aktiivinen ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta.
Se täydentää ja korvaa sodan oloissa julkisen sektorin tehtäviä esimerkiksi sosiaalipalveluita tuottamalla.
Järjestöt ovat kantaneet suuren vastuun maan sisäisistä pakolaisista. Ne........
