Euroopan unionin laajentumisesta kiistellään, ja hyvistä syistä. Avointa eripuraa tarvittaisiin jopa enemmän.

Ukraina, Moldova, Montenegro ja Albania tavoittelevat Euroopan unionin jäsenyyttä muutaman vuoden sisällä. Lupauksen jäsenyydestä ehtojen täyttyessä ovat saaneet myös Serbia, Bosnia ja Hertsegovina, Pohjois-Makedonia, Kosovo sekä Turkki.

EU ei ole hyväksynyt uusia jäsenmaita yli kymmeneen vuoteen. Yleensä syyksi mainitaan jäsenyyden kriteerit, joita hakijamaat eivät ole onnistuneet täyttämään.

Laajentuminen ei kuitenkaan ole vain tekninen hanke, jossa hakijat omaksuvat EU:n lainsäädäntöä. Laajentumiseen liittyy paljon intressiristiriitoja, ja siksi sitä jarruttavat monet kiistat.

Edellisten laajentumiskierrosten aikaan kiistelyn aiheina ovat olleet esimerkiksi laajentumisen kustannukset, turvallisuus, maahanmuutto ja työmarkkinavaikutukset.

Nykyisissä jäsenmaissa laajentumisen vastustajat ovat nostaneet esiin kulttuurieroja, kun taas kannattajat ovat peränneet maanosan yhdistämistä.

Nyt kiistellään siitä, missä määrin laajentumispolitiikassa priorisoidaan geopoliittista kiirettä ottaa uusia jäseniä unionin suojiin.

Toppuuttelijoiden mukaan pitäisi ensin uudistaa EU:n päätöksentekoa ja instituutioita – ja valmistella hakijamaita jäsenyyteen.

Kiirehdityllä laajentumisella voisi olla vakavia seu­rauksia. Unionin päätöksenteko sakkaa, jos EU-pöytiin päätyy valtaa väärinkäyttäviä tai........

© Suomen Kuvalehti