Herkkien poikien puolustus

Jyrki Kiiskisen lauseet ovat puhdasta esteettistä nautintoa, Tommi Melender kirjoittaa.

Raamatussa Joona joutuu olemaan kolme päivää ja kolme yötä suuren kalan vatsassa. Ei ole sattumaa, että Jyrki Kiiskisen (s. 1963) uuden romaanin nimi viittaa ison kirjan tapahtumiin.

Hän on kertonut lukeneensa Raamatun uudestaan taustaksi kirjoittaessaan Kolmea päivää, kolmea yötä. Samalla hän perehtyi miehisyyttä käsittelevään tutkimukseen.

Tuloksena on romaani, jonka voi lukea herkkien poikien puolustuksena ankaria isiä vastaan.

Patriarkaatin syvärakenteet ulottuvat muinaisiin Raamatun kertomuksiin, jotka vilisevät perhettään kovalla kädellä koulivia vahvoja miehiä.

Vaikka maskuliininen valta ei enää vetoa Raamatun auktoriteettiin, pyhät kirjoitukset vaikuttavat edelleen ajattelumallien taustalla.

On helppoa olla piittaamatta kristinuskosta, mutta on vaikeaa olla olematta kulttuurikristitty. Jopa arkkiateisti Richard Dawkins tunnustaa kristillisen perinnön vaikutuksen ajatteluunsa.

Kun nykypäivän isä tolkuttaa pojalleen, että ei saa olla nynny, hän siirtää patriarkaatin käskylauseita uudelle sukupolvelle.

Kolme päivää, kolme yötä kysyy, onko maskuliinisen vallan periytyvä kirous katkaistavissa. Voivatko herkät pojat vapautua isien ja isoisien henkisistä taakoista?

Romaanin päähenkilö on nimeltään........

© Suomen Kuvalehti