Rock, rikos ja rakkaus

Remu Aaltosen elämäkerta etsii ihmistä rocktähden takana, Tero Alanko kirjoittaa.

Aina on tilaa vielä yhdelle. Hurriganesista ja sen soittajista on julkaistu toistakymmentä kirjaa, mutta ei tällaista.

Voima-lehden päätoimittajan Emilia Miettisen kirjoittama Remu – Henry Aaltosen ihmeellinen elämä -teos yrittää piirtää kuvan ”ihmisestä rocktähden takana”. Syntyykö semmoinen virallisia dokumentteja tutkimalla, tarinoita kuuntelemalla, omalla pohdinnalla ja analyysilla vai miten?

Henry Olavi ”Remu” Aaltosen keskeinen elämäntyö on Hurriganes, kursailematon rockbändi, jota yhdet rakastavat ja toiset halveksivat. Ennen Hurriganesia Aaltonen hakkasi rumpuja muun muassa Kirkan taustalla The Creatures -yhtyeessä.

Remu perusti Hurriganesin vuonna 1971. Yhtye hiipui pois vuoden 1984 mittaan. Kyseinen ajanjakso kattaa noin kuudesosan tästä elämäkerrasta. Myöhemmin Remu on palannut Hurriganesin musiikin pariin monta kertaa.

Miettinen kirjoittaa Hurriganesin musiikista aika vähän ja pintapuolisesti. Kirja vahvistaa ajatusta, että rockia on lupa käsitellä suurpiirteisemmin kuin niin sanottuja ylempiä taiteita.

Keräilijät osaavat etsiä tiedot Roadrunner-albumin (1974) erilaisista painoksista toisaalta, mutta esimerkiksi musiikin tekemisen motiivit ja käytännöt ohitetaan turhan liukkaasti. Välillä tuntuu, että rockista kirjoittaminen ei ole Miettiselle luontevaa.

Remun........

© Suomen Kuvalehti