Tarkkailla ja rangaista

Suomessa laki on kaikille työttömille sama. Se vaikeuttaa usein työpaikan löytymistä.

Juttutyyppi on käynyt varsin tutuksi. Mediassa esiintyy ihminen, joka on kohdannut maalaisjärjellä ajateltuna omituisia tilanteita työllisyyspalveluissa.

Podcastharrastus on tulkittu täysipäiväiseksi yrittämiseksi, vaikka siitä ei saanut rahaa. Työttömyysetuus on evätty, kunnes podcastin teko on lakannut.

Työhakemukseen kuuluvan videon tekeminen on tulkittu yrittäjyydeksi.

Tai uusien töiden hakemista on pitänyt jatkaa, vaikka pian alkava työ olisi jo tiedossa.

Huonojen kokemustensa jälkeen työnhakijat ovat kannustaneet, ettei ”työkkärille” kannata kertoa mitään tekemisistään.

”Julkisessa keskustelussa työllisyyspalvelut nähdään välillä mörkönä”, sanoo työllisyysasiantuntija Elina Turunen Vantaan kaupungin työllisyyden ja kotoutumisen palveluista.

”Ihan kuin me haluttaisiin kohdella ihmisiä huonosti tai kiusata.”

Turunen sanoo, että hänellä ja kollegoilla olisi aito halu auttaa ihmisiä.

”Mutta koska työllisyystilanne on huono ja lain vaatimukset työttömiä työnhakijoita kohtaan ovat kiristyneet, kritiikki kohdistuu usein meihin.”

Monet Suomen Kuvalehden haastattelemat työllisyyspalveluiden työntekijät Helsingistä, Vantaalta ja Tampereelta ovat tyytyväisiä siihen, että palvelut siirrettiin viime vuoden alusta valtiolta kuntien vastuulle.

Heistä taustalla ollut ajatus oli hyvä. Hallitus painotti, että paikallista osaamista voidaan hyödyntää kunnissa paremmin.

Muutoksen yhteydessä lakia ei kuitenkaan muutettu niin, että yksilöllisempiin työllisyyspalveluihin jäisi enemmän aikaa. Oikeastaan lain vaatimuksia on matkan varrella entisestään tiukennettu.

Antti Ojalehto työskentelee palveluesihenkilönä Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalveluissa. Hän johtaa 18 hengen tiimiä, joka palvelee juuri työnhakijaksi ilmoittautuneita asiakkaita, ja tekee myös itse alkuhaastatteluita.

Monesti tosin tuntuu kuin palvelisi ennemminkin prosessia kuin työnhakijaa, hän sanoo.

Ojalehdon ja hänen tiiminsä aikaa kuluu paljon asioiden kirjaamiseen. Tähän vaikuttaa esimerkiksi reilut neljä vuotta sitten käyttöön otettu neljän työpaikan hakuvelvoite kuukaudessa. Todistaakseen velvoitteen toteutuneen työllisyyspalveluiden tulee kirjata tarkkaan, minä päivänä, miltä työnantajalta ja millaista tehtävää on haettu.

Ojalehto kertoo tilanteesta, jossa asiakas tulee ensimmäiseen tapaamiseen.

”Kerron hänelle, että nyt on haettava neljää työpaikkaa kuukaudessa. Asiakas vastaa, että olen jo hakenut kymmentä, voitko ilmoittaa ne. Sitten tapaamisen aika kuluu tällaiseen kirjurointiin.”

Hallinnollinen työ, kirjanpito, tilastointi ja seuranta lisääntyvät.

”Mutta ei se välttämättä todellisuutta muuta. Töitähän meidän työnhakijamme kuitenkin hakevat.”

Ojalehto toivoisi paluuta vanhaan malliin. Silloinkin työtä oli haettava, mutta riitti, että suunnitelmassa sovitaan hakemisesta ja siitä kysytään seuraavalla tapaamisella. Tarkempia kirjauksia ei tarvittu, jolloin aikaa säästyi asiakkaan kohtaamiseen.

”Nyt laki sitoo käsiä sellaiseen työhön, jota emme välttämättä haluaisi tehdä.”

Työttömyyspalveluita koskevia lakeja päivitetään tiuhaan. Tänä vuonna muutoksia on tullut tammikuussa, helmikuussa, maaliskuussa, toukokuussa ja heinäkuussa. Syksyllä tulee taas lisää.

Myös toimeentulotuen tuore lakimuutos kuormittaa työllisyyspalveluita. Nykyisin toimeentulotukea voi hakea vasta, jos ensisijaiset etuudet kuten työttömyystuki on evätty.

Monipolvinen lainsäädäntö on jo muutenkin asiakkaille usein vaikeasti ymmär­rettävä, työllisyyden ja kotoutumisen asiantuntija Navid Sarmadi sanoo. Hän työs­kentelee Vantaan kaupungin työllisyyden ja kotoutumisen palveluissa vieraskielisten asiakkaiden kanssa. Ulkomaalaisten työttömyysaste on noussut viime vuosina selvästi, sillä moni heistä on työskennellyt suhdanneherkillä aloilla.

Lainsäädäntö tuntuu välillä erityisen kankealta juuri työttömien maahanmuuttajien näkökulmasta.

Asiakas voi olla luku- ja kirjoitustaidoton, juuri saapunut maahan eikä hahmota tukijärjestelmää vielä. Työnhakuvelvoite pakottaa........

© Suomen Kuvalehti