Onko tässä maailman vanhin hääkuva?

Erik Johan Borg ja Maria Wilhelmina Nyström avioituivat tammikuussa 1842. Vihkikuva otettiin myöhemmin. Mutta milloin?

Törmäsin valokuvaan sattumalta. Sukupapereiden joukossa oli nuhjuinen lehtileike valokuvasta, jossa poseerasivat isoisäni isoisän isovanhemmat.

Vanhat valokuvat ovat aina kiehtoneet minua. Niiden vakava arvokkuus puhuttelee. Kuvat todistavat kohteittensa olemassaolosta aivan eri tavalla kuin nykyiset kännykkäräpsyt.

Siksi minua surettaa, kun näen kirpputoreilla hylättyjä albumeja, joihin on huolellisesti aseteltu studiossa otettuja muotokuvia. Ei ole enää ketään, joka osaisi nimetä kuvien ihmiset ja kiinnittää heidät histo­riaan.

Joku oli kuitenkin pitänyt huolta meidän sukumme kantavanhempien valokuvasta. Mutta kuka – ja missä kuva oli? Tutkailin sukutauluja ja täydensin niitä netistä löytyvillä tiedoilla.

Löysin ensin yhden entuudestaan tuntemattoman sukuhaaran, sitten toisen. Heillä on kuvia, minulle kerrottiin.

Marraskuussa 2023 istuin eläkkeellä olevan kirjakauppiaan olohuoneessa Paraisilla. Hän oli Peter Borg, kaukainen sukulaiseni tuosta toisesta sukuhaarasta.

Olin saanut häneen yhteyden monen mutkan kautta. Peter oli heti ensimmäisissä viesteissään ystävällinen. Kyllä, valokuvia oli. Tietysti voisin tulla niitä katsomaan.

Kahvipöytä oli katettu, ja pöytään nostettiin myös valokuva, jota olin kuukausien ajan jäljittänyt. Kullatuilla lehtiaiheilla koristettu kehys ympäröi parhaimpiinsa pukeutunutta pariskuntaa, esivanhempiani kuuden sukupolven takaa.

Kuvassa rouvan hiuksia ja olkapäitä koristaa ohut pitsihuntu. Vaikutelma on jäykkä, vahanukkemainen. Kuvan pariskunnan piirteitä on retusoitu niin vahvasti, että seepiansävyinen kuva näyttää miltei maalaukselta, ei valokuvalta.

Katselimme Peterin kanssa kopiota alkuperäisestä häävalokuvasta. Vahva retusointi kertoi siitä, että alkuperäinen daguerreotyyppi oli kopiota tehtäessä ollut jo vaurioitunut. Pidin varmana, että alkuperäinen, hauras valokuva oli ajan saatossa tuhoutunut tai kadonnut.

Kahvin jälkeen siirryimme katselemaan Peterin isän kokoamaa vanhaa sukualbumia.

Tunnistin siitä tuttuja kasvoja. Oli isoisäni isoisän isovanhempien tyttäriä komeissa krinoliineissaan ja heidän lapsiaan.

Peter osoitti minulle pientä kuvaa albumin alussa. Se oli niin tumma, ettei siitä ensivilkaisulla erottanut juuri mitään. Mutta kun albumin lehteä käänsi valoon, metallinhohtoisen pinnan varjoista erottuivat naisen ja miehen hahmot.

Eikö tämä ole se sama kuva, Peter kysyi.

Kuva, josta teetettyä kopiota olimme juuri katselleet.

Tässä se tosiaan oli, kadonneeksi olettamani alkuperäinen daguerreotyyppi. Pidin käsissäni vuonna 1842 avioituneiden Erik Johan Borgin ja Maria Wilhelmina Nyströmin häävalokuvaa.

Vasta vähän myöhemmin ymmärsin, mitä häävuosi 1842 todella tarkoitti.

Esivanhempieni valokuva saattoi olla vanhin tiedossa oleva suomalainen häävalokuva, ellei peräti maailman vanhin säilynyt häävalokuva. Ajatus tuntui huimaavalta. Asiaa oli pakko kaivella pidemmälle.

Daguerreotypia, joka tunnetaan myös nimellä daguerrotypia, oli ensimmäinen kaupallinen valokuvamenetelmä. Se julkistettiin vuonna 1839.

Kun Erik Johan Borg ja Maria Wilhelmina Nyström avioituivat Pietarsaaressa tammikuussa 1842, Suomessa ei ollut kameroita. Suomen tiettävästi ensimmäisen valokuvan otti piirilääkäri Henrik Cajander turussa, marraskuussa 1842.

Toisin kuin nykyään, hääkuvia ei 1800-luvun puolivälissä välttämättä otettu hääpäivänä. Yksi tunnetuimmista varhaisista hääkuvista on otettu peräti neljätoista vuotta häiden jälkeen. Kuningatar Viktoria ja prinssipuoliso Albert avioituivat 1840. Heidän häävalokuvinaan tunnetut otokset on kuvattu vasta vuonna 1854, jolloin he olivat jo kahdeksan lapsen vanhempia.

Aina ei ole selvää, onko vanha valokuva pariskunnasta muotokuva vai häävalokuva.........

© Suomen Kuvalehti