Kapitalistisessa talousjärjestelmässä yritykset pyrkivät tuottamaan voittoa omistajilleen. Voitontavoittelu ja yritysten keskinäinen kilpailu edistävät samalla innovaatioita, teknistä kehitystä ja talouskasvua.

Kapitalisimi on ollut taloudellinen menestystarina. Varteenotettavat vaihtoehdot, joissa tuotantovälineet ovat yhteisomistuksessa, eivät ole erityisesti menestyneet yhteiskuntajärjestelmien välisessä kilpailussa. Räikeimmin ero näkyi Itä- ja Länsi-Saksan tai esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Korean välillä.

Markkinataloudessa toimii kuitenkin muitakin yksityisiä yrityksiä kuin omistajiensa voittoa maksimoimaan pyrkiviä osakeyhtiöitä.

Osuustoiminnalla menee yhä hyvin, vaikka osuuskunnissa omistus on hajautunut pieniin murusiin ja taloudellisen kannattavuuden lisäksi osuuskunnilla on muitakin tavoitteita.

Suomalaisten osuuskuntien juuret ovat 1900-luvun alun paikallisissa osuuskaupoissa, osuusmeijereissä ja osuuskassoissa. Alusta lähtien tavoitteena on ollut osuuskunnan jäsenten aseman edistäminen yrityksen omistajien varallisuuden kasvattamisen sijaan.

Osuustoiminnallinen yritysmuoto on osoittautunut kestäväksi ja osuuskunnat edustavat edelleen merkittävää osaa suomalaisesta talouselämästä.

Suomen suurin kauppaketju koostuu alueellisista osuuskaupoista. Osuuspankit ovat markkinaosuudella mitattuna maan selvästi suurin pankkiryhmä. Suurimmat työeläkeyhtiöt Varma, Ilmarinen ja Elo ovat asiakas­omisteisia keskinäisiä vakuutusyhtiöitä eli yhdenlaisia osuuskuntia nekin.

Osuuskunnat käyttävät päätösvaltaa myös muun muassa Valiossa, Metsä Groupissa, Lähi-Tapiolassa, Fenniassa, HK:ssa ja Atriassa, vaikka näistä osa on pörssiyhtiöitä. Suurempia ja pienempiä osuustoiminnallisia yrityksiä on Suomessa yli 3 000.

Ilmiö ei ole pelkästään suomalainen. Osuuskuntia ovat myös muun muassa yksi maailman suurimmista pankeista Crédit Agricole ja vakuutusyhtiöjätit Nippon Life ja State Farm.

Tavallisimpia osuuskunnat ovat maataloudessa. Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n listauksen mukaan maailman 300 suurimmasta osuustoimintayrityksestä 107 toimii maataloudessa tai ruokateollisuudessa.

Maatalouden tuottajaosuuskunnissa omistajia ovat viljelijät. Kulutusosuuskunnassa omistajia ovat asiakkaat. Kumpikin poikkeaa osakeyhtiöstä siinä, että kullakin osuuskunnan jäsenellä on yleensä saman verran valtaa.

Osuuden voi ostaa maksamalla osuusmaksun, mutta toisin kuin osakeyhtiöissä, osuuskunnassa ei yleensä voi hankkia lisää äänivaltaa lisäosuuksia keräämällä.

Osuuskunnat ovatkin mielenkiintoinen esimerkki demokraattisesti hallitusta yrityksestä.

Pienissä osuuskunnissa jäsenet käyttävät valtaansa osuuskunnan kokouksissa. Isoissa osuuskunnissa, kuten osuuspankeissa ja osuuskaupoissa, jäsenet valitsevat vaaleilla edustajiston. Edustajisto on näissä organisaatioissa ainakin periaatteessa tärkein vallankäyttäjä.

Isoissa osuuskunnissa hallinto tosin tahtoo olla monikerroksista ja omistajat pidetään kaukana varsinaisesta päätöksenteosta. Esimerkiksi osuuspankeissa vaaleilla valittu edustajisto nimittää hallintoneuvoston, joka sitten valitsee pankille hallituksen ja toimitusjohtajan ja valvoo näiden toimintaa.

Hallintoneuvoston valinnankin edustajisto tekee erillisen nimitysvaliokunnan esityksestä. Lisäksi edustajisto vahvistaa tilinpäätöksen. Tehtäviensä hoitamiseen edustajistolle riittää kokoontuminen kerran vuodessa.

Kun omistajien varallisuudesta osuuskunnan omistajuudella on marginaalinen merkitys, kannustimia omistajavallan käyttämiseen on vähän. Jos omistajat ovat passiivisia, omistajaohjaus jää vähäiseksi ja omistajat luovuttavat vallan toimivalle johdolle.

Suurin osa aikuisista suomalaisista on jonkun osuuskunnan jäsen ja samalla siis yksi osuuskunnan omistajista. Osuuskuntia tunnetaan silti huonosti.

OP-ryhmän entinen pääjohtaja Reijo Karhinen ja Itä-Suomen yliopiston professori Anu Puusa kirjoittavatkin kirjassaan Osuustoiminta eksyksissä? (Vastapaino, 2025), että osuuskunnan jäsenyys ei ole kovin tiedostavaa omistamista. Monille omistajuus on vain eräänlainen kanta-asiakasohjelma etukortteineen ja bonuksineen.

Osuuskuntien yli satavuotinen historia osoittaa ehkä silti, että osuustoiminnassa on jotain erityistä, jonka ansiosta osuuskunnat ovat edelleen olemassa. 

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston taloustieteen professori ja OP Uusimaan edustajiston jäsen.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

© Suomen Kuvalehti