Pois omalta hiekkalaatikolta

Kultarannassa kansainvälisten vieraiden kannattaisi tentata tiukemmin suomalaisia – ja päinvastoin.

Presidentti Sauli Niinistön käynnistämät Kultaranta-keskustelut ovat kehittyneet viime vuosina kohti kansainvälisen tason ulko- ja turvallisuuspoliittista foorumia.

Vielä kymmenisen vuotta sitten oli tapana, että presidentin kesäasunnon maisemissa vietettiin kaksi päivää keskustellen lähinnä kotimaisessa seurassa. Joskus vieraita saattoi saapua muualtakin, mutta usein melko läheltä – esimerkiksi muista Pohjoismaista.

Alexander Stubbin kaudella tapahtuma on kokenut muodonmuutoksen. Ensimmäisenä päivänä keskustellaan nykyään englanniksi. Keskusteluttajiksi vaikuttavat kelpaavan vain kansainvälisten tiedotusvälineiden tähtitoimittajat.

Vieraatkin ovat huipputasoa. Tänä vuonna Naantaliin saapuivat esimerkiksi Kenian presidentti William Ruto, Intian ulkoministeri S. Jaishankar ja Arabiemiraattien hallituksessa istuva Lana Nusseibeh, josta on spekuloitu mustaa hevosta YK:n pääsihteerikilpaan.

Toisena päivänä pohdinnat jatkuivat suomeksi, kotimaisessa porukassa.

Kyynikot halusivat nähdä Kultarannan arvovieraat merkkinä siitä, ketä Suomessa pitää nyt miellyttää.

Suomi hakee YK:n vaikutusvaltaisen turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosille 2029–2030. Kampanja käynnistettiin virallisesti viime viikolla New Yorkissa.

Edellinen yritys päättyi karvaaseen tappioon lokakuussa 2012, kun Suomen päihitti äänestyksessä piskuinen Luxemburg. 

Suomi on ollut turvallisuusneuvoston jäsen kahdesti, viimeksi vuosina 1989–1990.

Vaikka ulkoministeri Elina Valtonen (kok) piti Kultarannassa myös Suomen jäsenyyspyrkimystä esillä, ei Stubbin vierasvalintoja voi sillä........

© Suomen Kuvalehti