Lennokasta visiointia

Julkinen hallinto hakee tekoälystä apua tuottavuusongelmiin. Piilaaksosta on kuitenkin pitkä matka Apotti-Suomeen.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri Juha Majanen halusi herätellä suomalaisia tekoälytulevaisuuteen Helsingin Sanomien haastattelussa kesäkuun lopulla.

Julkisen sektorin tuottavuutta halutaan kasvattaa. Se tarkoittaa, että palvelut tuotetaan jatkossa vähemmällä määrällä työntekijöitä. Yksi keino tähän on Majasen mukaan siirtää eri toimintoja tekoälypohjaisten ratkaisujen varaan – tai kuten hän itse muotoili, siirtää ”valtio, kunnat ja hyvinvointialueet toimimaan tekoälyn päällä vuoteen 2031 mennessä”.

Haastattelu herätti välittömästi reaktioita niin poliitikoilta kuin ammattiliitoiltakin. Mitä tarkoittaa ”tekoälyn päällä toimiva yhteiskunta”?

Ja miten varmistetaan sen toimivuus, luotettavuus tai riippumattomuus eri teknojättien ja niitä isännöivien maiden oikuista ja mielenliikkeistä?

Majasen haastattelu ei edusta vain korkean virkamiehen omaa ajattelua.

Tekoälymurros on todellisuutta, ja sen avulla tavoitellaan julkisen hallinnon tuottavuuden kasvua myös hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan tuoreessa linjauksessa. Hurjimmissa visioissa tämä tarkoittaisi jopa 20 prosentin tuottavuusloikkaa.

Tekoälyyn erikoistunut tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos hämmästeli STT:lle lennokkaita ajatuksia.

Tekoälyn käyttöönotolla on tutkimusten mukaan tyypillisesti saatu lisättyä tuottavuutta vain joitain prosentteja, hän kertasi. Oma kysymyksensä on sekin, onko julkisen sektorin työstä isoa osaa mahdollista digitalisoida tai muuttaa ”tekoälypohjaiseksi”.

Julkisella sektorilla työskentelee tällä hetkellä noin 700 000 palkansaajaa. Suurin osa hyvinvointialueiden ja kuntien palkansaajista toimii terveydenhoidossa, hoivassa, kasvatuksessa ja koulutuksessa. Valtion palkollisten määrä on jatkuvasti vähentynyt, ja heistä valtaosa työskentelee Puolustusvoimien, poliisin ja Rajavartiolaitoksen tehtävissä.

Kasvupaine kohdistuu hyvin konkreettiseen hoivatyöhön ja toisaalta puolustustehtäviin.

Roos kummeksui STT:n haastattelussa myös johtavan virkamiehen vaihtoehdottomuuden retoriikkaa: tekoälypohjaisiin ratkaisuihin on siirryttävä, koska niihin nyt vain on siirryttävä. Se on tulevaisuutta, se on pakko.

Juuri tämä Roosin havainto kiteyttää yhden Majasen puheenvuoron ja........

© Suomen Kuvalehti