Marine Le Pen siivosi natsit puolueestaan ja teki kansallismielisyydestä suosittua. Pian hänestä voi tulla Ranskan presidentti.

Marine Le Pen kuunteli tuomionsa ilmeettömänä. Oikeus oli käsitellyt hänen valituksensa ja totesi nyt, 7. heinäkuuta 2026: syyllinen.

Le Penin puolue Kansallinen liittouma oli kavaltanut julkisia varoja järjestelmällisesti ja vuosien ajan, siitä ei ollut epäilystä. Ja hän itse oli ollut keskeisessä roolissa, osallistunut aktiivisesti ja päättäväisesti.

Silti uutiset olivat hyviä, parempia kuin kukaan Le Penin joukoissa oli uskaltanut toivoa.

Alempi oikeusaste oli antanut Le Penille neljän vuoden vankeusrangaistuksen, sadantuhannen euron sakot ja kiellon osallistua vaaleihin viiteen vuoteen. Valitustuomioistuin kuitenkin lyhensi vankeusrangaistuksen kolmeen vuoteen, josta kaksi suoritettaisiin kotiarestissa. Mikä vielä paljon tärkeämpää, hän saisi jälleen äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa.

Vielä samana iltana Le Pen istui kameroiden eteen television ykköskanavalla. Housupuku oli vaaleanpunainen, sanamuodot tarkkaan mietitty.

”Olen onnellinen”, hän sanoi, niin kuin puoluetoimistolta oli kehotettu.

”Olen onnellinen siitä, että ranskalaisten oikeus äänestää on palautettu ja että oma vaalikelpoisuuteni on palautettu.”

Sitten hän kertoi olevansa ehdolla Ranskan presidentinvaaleissa.

Tällä kertaa Kansallinen liittouma ei käynyt oikeuslaitoksen kimppuun. Ei uhkailua ja loukkauksia niin kuin keväällä 2025. Silloin Marine Le Pen ja joukko muita Kansallisen liittouman poliitikkoja tuomittiin kavalluksesta ensimmäisen kerran. Puolueen kannattajat levittivät kostoksi tuomarien nimiä ja osoitteita verkossa.

Sellainen ei oikein sopinut kuvaan, jonka Kansallinen liittouma haluaa antaa itsestään. Se on vuosia pyrkinyt olemaan uskottava, salonkikelpoinen ja legitiimi puolue, joka kunnioittaa lakia.

Nyt puolueen jäseniä oli ohjeistettu pysymään rauhallisena sosiaalisessa mediassa. Protesteja ei suunniteltu.

Sen sijaan Marine Le Pen kertoi televisiossa, että valittaisi tästäkin tuomiosta, tällä kertaa Ranskan korkeimpaan oikeusasteeseen. Valitusoikeuden päätös oli poliittinen, hän sanoi. Hän oli syytön, eikä hän aikonut kampanjoida nilkkapannassa.

Elektroninen valvontalaite on osa Le Penin kotiarestia, tuomion mukaan hänen pitäisi käyttää sitä vuoden ajan. Pantaa ei kuitenkaan tarvitse pitää sillä aikaa, kun oikeus käsittelee valitusta. Se on kertonut antavansa ratkaisun ennen kevään 2027 vaaleja.

Yli viidenkymmenen vuoden ajan Ranskan presidentiksi on pyrkinyt Le Pen. Pitkään se oli Marine Le Penin isä, Jean-Marie Le Pen.

Marine oli nelivuotias, kun Jean-Marie vuonna 1972 perusti puolueen. Silloin nimi oli Kansallinen rintama. Se oli nationalistinen, äärioikeistolainen ja populistinen liike. Se kertoi edustavansa tavallista kansaa ja maalaisjärkeä korruptoitunutta eliittiä vastaan. Jäsenet olivat entisiä natsisotilaita ja Ranskan Algerian kannattajia.

Puolue oli ollut vain muutaman vuoden olemassa, kun Marine Le Pen ymmärsi, että hänen perheensä oli erilainen kuin muut. Marraskuussa 1976 joku teki Le Penien kotiin pommi-iskun. Viisi kiloa dynamiittia repi talon julkisivun, mutta kukaan ei kuollut.

Puoluejohtaja Jean-Marie Le Pen oli provokaattori. Lehdistössä häntä kutsuttiin nimellä Le Diable de la République, tasavallan paholainen.

Hän uskoi ”rotujen väliseen epätasa-arvoon”, kannatti kuolemantuomiota ja kidutusta, vastusti juutalaisia ja muslimeja. Hän sai 30 000 euron sakot kutsuttuaan holokaustia ”yksityiskohdaksi”.

Le Pen johti puoluettaan lähes 40 vuotta. Hän oli ehdolla presidentiksi viidesti, mutta menestyi vain kerran, vuonna 2002. Silloin hän sai lähes 17 prosenttia äänistä, ylsi toiselle kierrokselle istuvaa presidenttiä Jacques Chiracia vastaan ja hävisi.

Tuohon aikaan Marine oli jo mukana politiikassa. Hän oli opiskellut juristiksi ja päässyt aluevaltuutetuksi. Sitten hänet valittiin Kansallisen rintaman varapuheenjohtajaksi ja europarlamentaarikoksi.

Lehdistössä otaksuttiin, että hän oli nuorempi, kauniimpi, naispuolinen versio isästään. Fille du diable, pirun tytär.

”Kun sanot ’äärioikeisto’ Yhdysvalloissa, ihmiset ajattelevat Ku Klux Klania. He ajattelevat jotakin väkivaltaista, rasistista”, Marine Le Pen sanoi The Atlantic -lehdelle vuonna 2013.

”Siinä ei ole mitään järkeä. Me olemme demokraattisia… Me olemme keskustassa.”

Se oli iso henkilöjuttu. Le Pen antoi haastattelun puolueen toimistolla Pariisissa.

Toimittajan mielestä hän ei näyttänyt valkoisen ylivallan kannattajalta: hän tupakoi italialaisessa puvussa ja vintage-kaulakorussa ja sanoi: ”Olen vasemmistolaisempi kuin Obama.”

Noina vuosina Le Penistä oli tullut kansainvälisesti kiinnostava. Hän........

© Suomen Kuvalehti