Suomalaisten pitäisi tarvittaessa pärjätä kolme päivää ilman sähköä, viranomaiset sanova Mitä tapahtuisi, jos kriisi iskisi talvipakkasilla?

Kuvitellaan, että Suomessa alkaisi valtakunnallinen sähkökatko tammikuun puolivälissä maanantaina kello 16.

Moni olisi palaamassa töistä kotiin. Teillä olisi ruuhkaa, kaupoissa tungosta.

Aurinko olisi jo laskenut.

Pakkanen kiristyisi 20 asteeseen.

Kun hissi pysähtyisi kerrosten välille, matkustajien ensimmäinen tunne olisi luultavasti epäusko. Eihän näin pitäisi käydä.

Seuraavassa hetkessä mielen valtaisi ärtymys. Myöhästynkö pelivuorolta? Ja huoli: ehdinkö hakea lapsen ajoissa päiväkodista?

Harva säikähtäisi kunnolla, sillä avun kuvittelisi tulevan paikalle nopeasti. Sitä paitsi hissikorissa palaisivat varavalot, kiitos siihen asennetun pienen akun.

Monissa hisseissä matkustajat avaisivat napista painamalla puheyhteyden huoltoyhtiöön. Osassa vanhoja hissejä painallus laukaisisi hälytyksen vain porraskäytävässä – jonkun toisen tulisi soittaa hissiasentaja paikalle.

Joku saattaisi keventää tunnelmaa muistuttamalla 1970-luvun tapauksesta, jolloin siivooja jäi Helsingissä kahdeksi viikoksi hissiin ja selvisi likavettä juomalla. Kenties lohkaisu kaduttaisi myöhemmin.

Jokseenkin näin kuluisivat ensimmäiset kymmenet sekunnit hisseissä, kun Suomessa alkaisi valtakunnallinen sähkökatko pahimpaan ruuhka-aikaan.

Suomessa on noin 70 000 hissiä, joista ehkä 10 000 olisi tuolloin liikkeessä. Vain harva niistä jatkaisi varavoiman tai järeän vara-akun turvin matkaansa ja avaisi ovensa.

Tilanteen vakavuus alkaisi valjeta matkustajille, kun soittoihin ei vastattaisi heti. Hissejä huoltavissa yhtiöissä työskentelee Suomessa yhtäaikaisesti parhaimmillaankin vain kymmeniä asiakaspalvelijoita.

Kun huoltoyhtiöstä ei kuuluisi vastausta, moni luultavasti soittaisi 112:een. Hätäkeskukseen kuitenkin tulvisi soittoja muutenkin, joten jonotukseen voisi kulua aikaa.

Tieto sähkökatkosta saavuttaisi osan hissimatkustajista minuuteissa. Sähköä alueella jakeleva yhtiö lähettäisi asiasta tekstiviestin asiakkailleen. Some täyttyisi ihmisten raporteista. Yle ja muut mediat kertoisivat, että maa on pimentynyt.

Tilanne olisi piinallinen ahtaan paikan kammosta kärsiville, varsinkin jos hissi olisi täynnä ihmisiä. Lämpötila alkaisi nousta.

Happi ei kuitenkaan loppuisi keneltäkään, sillä hissikoreissa on tuuletusaukkoja.

Sähkökatkon alkuhetkinä todennäköisesti kukaan ei osaisi arvioida sen kestoa.

Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid lähtisi nostamaan maan sähköjärjestelmää pystyyn. Jos ongelmat osoittautuisivat hyvin vakaviksi, kansalaisille kyettäisiin kertomaan mahdollisesti jo tunnin sisällä, että sähköjen palauttaminen kaikille voi kestää vuorokausia.

Hissiin jumiutuneiden poispäästäminen vaatii siihen koulutetun henkilön. Usein hissi pyöritetään sen nostokoneistoon kytkettävällä käsipyörällä määränpäähänsä. Ovi aukaistaan erikoisavaimella.

Operaatio vie matkat huomioiden aikaa noin puoli tuntia.

Suomessa on karkeasti tuhat hissialan ammattilaista, jotka osaavat vapauttaa hissin. Suurhäiriön sattuessa epäilemättä heidät kaikki hälytettäisiin töihin. Tehtävästä selviytyisi lisäksi moni pelastusalan työntekijä, mutta heitä tarvittaisiin myös muualla.

Kun tilanne pitkittyisi, kännyköiden akut tyhjenisivät ja osa puhelinverkoista lakkaisi toimimasta. Jotkut hissiin jääneet menettäisivät yhteyden ulkomaailmaan.

Kaikkien loukkuun jääneiden ulos päästäminen veisi useita tunteja. Viimeisistä vapautettavista moni olisi laskenut alleen.

Tammikuussa 1974 iso osa Etelä-Suomesta pimeni, kun Alajärven sähköasemalla räjähti katkaisija. Kynttilän valoon joutui turvautumaan muiden muassa presidentti Urho Kekkonen Tamminiemessä. Katko kesti noin puoli tuntia.

Muutama kuukausi myöhemmin Alajärvellä räjähti taas. Nyt sähköt katkesivat entistä suuremmasta osasta maata, paikoitellen yli tunniksi. Erityisen pettyneitä olivat tv-sarja Cannonin ystävät, joiden katselu keskeytyi.

Tuon vuoden jälkeen Suomessa ei ole koettu valtakunnallisia sähköverkon suurhäiriöitä. Nykyään kantaverkko on rengasmaisempi ja huomattavasti laajempi kuin puoli vuosisataa sitten, mikä pienentää sen kaatumisen riskiä.

Läheltä on silti pitänyt. Vuonna 2018 Olkiluodon ydinvoimalaitoksen sähköaseman virtamuuntajan räjähdys aiheutti laajan tulipalon, ja samaan aikaan molemmat reaktorit kytkeytyivät irti verkosta. Korvaava teho saatiin kuitenkin hankittua muualta eikä kantaverkko kaatunut.

Uuden suurhäiriön todennäköisyys on vähäinen, mutta ei olematon, sanoo johtaja Tuomas Rauhala kantaverkkoyhtiö Fingridistä. Hän vastaa Suomen sähköjärjestelmän toiminnasta.

”Moderneissa yhteiskunnissa tapahtuu vakavia häiriöitä lähes vuosittain ja erittäin vakavia noin kerran vuosikymmenessä. Se kertoo siitä, että Suomessakin niitä voi olla odotettavissa tulevina vuosikymmeninä.”

Kehittyneen maailman toistaiseksi pahin sähkökatko käynnistyi vuonna 2003 Pohjois-Amerikan koillisosassa, kun ylikasvaneet puut hankasivat suuritehoisen voimalinjan johtimia. Ketjureaktion seurauksena yli 50 miljoonaa ihmistä jäi vaille sähköä, osa yli vuorokaudeksi.

Huhtikuussa 2025 suurhäiriön kohteeksi joutui 60 miljoonaa Iberian niemimaan asukasta. Ongelman laukaisivat Espanjan sähköjärjestelmän hallinnassa tehdyt inhimilliset virheet.

”Niiden seurauksena jännitteet nousivat niin korkeiksi, että voimalaitoksia alkoi pudota verkosta”, Rauhala sanoo.

Espanjasta ja Portugalista katkesivat sähköt.

Koska mitään ei ollut varsinaisesti mennyt rikki kantaverkoissa, ne kyettiin nostamaan takaisin pystyyn noin 16 tunnissa. Sähköt palautuvat niemimaan asukkaille vaiheittain, suurimmalla osalla katko kesti alle kymmenen tuntia.

Kun katuvalot, mainosvalot, liikennevalot ja rakennusten sisävalot sammuisivat yhtäaikaisesti, kaupungeista tulisi kolkkoja. Onneksi lähes kaikilla olisi mukanaan puhelin, jota voisi käyttää taskulamppuna.

Hetkessä tapahtuisi paljon.

Raitiovaunut pysähtyisivät, matkustajajunista hiipuisi vauhti. Metrot yrittäisivät liukua seuraavalle asemalle asti. Jos se ei onnistuisi, matkustajien ei auttaisi kuin kävellä pois tunneleista. Niitä valaistaisiin varavoimalla.

Lentokoneet, laivat, lossit ja bussit kulkisivat edelleen. Samoin taksit, jotka täyttyisivät nopeasti asiakkaista. Katujen varsilla alettaisiin viritellä kimppakyytejä.

Lapset lähettäisivät toisilleen ja vanhemmilleen tukuittain Whatsapp-viestejä. Ratikasta poistuneet vanhukset kyselisivät bussien reiteistä. Metsäiselle rataosuudelle pysähtyneet junamatkustajat pohtisivat, mitä seuraavaksi.

Kodeissa sammuisivat paitsi valot myös liesi, uuni ja........

© Suomen Kuvalehti