Tekoäly ratkaisi lokakuun alussa satoja matematiikan visaisimpia ongelmia. Mitä ihmiselle jää, jos kone korvaa jopa kaikkein terävimpien aivojen luovan työn?

Sähköpostin otsikko ei viitannut maailmanloppuun tai edes vallankumoukseen, se oli yksinkertaisesti päivämäärä: 6. lokakuuta 2026.

Tuomas Hytönen luki viestin heti herät­tyään hotellihuoneessaan. Matematiikan akatemiaprofessori oli kahden viikon vierailulla Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa.

Princeton on hyvä valinta, jos esimerkiksi televisiosarjan kuvauksiin tarvitaan ilmiselvän vanha ja arvokas amerikkalainen eliittiyliopisto. Lähes 300 vuotta vanha itärannikon korkeakoulu, kampuksella vehreitä jalavia, huolella hoidettuja nurmikoita ja historiallisia rakennuksia.

Viesti oli tullut Hytösen kollegalta Aalto-yliopistosta ja näytti koskevan tekoälyn ratkaisemia matemaattisia ongelmia.

Amerikkalainen OpenAI-tekoäly-yhtiö oli edellisenä yönä julkaissut ratkaisut yli 700:aan aiemmin ratkaisemattomaan matemaattiseen ongelmaan. Tai kun kyse on matematiikasta, on ehkä syytä olla tarkka. Ratkaisuja oli yhteensä 722.

”Se oli ikään kuin vyörytys, laitetaan jauhot suuhun”, Hytönen sanoo.

OpenAI oli jo aiemmin julkaissut tekoälymatematiikkaa. Silloin kyse oli kuitenkin ollut yksittäisistä ratkaisuehdotuksista. Nyt ratkaisuja julkaistiin kerralla 722 – ja matematiikan kaikkein vaikeimpiin ongelmiin.

”Kun ratkaisuja oli vasta muutama, saattoi ajatella, että ok, tekoäly on hiottu toimimaan yhdellä tietyllä matematiikan alalla. Ehkä tämä oli onnenkantamoinen.”

”Nyt ratkaisuja tuli kuitenkin niin valtava kirjo, että ei voinut enää ajatella, että esimerkiksi minun erikoisalani olisi jotenkin turvassa tältä.”

Hytösen työmatka jatkui vielä vajaan viikon. Hän teki Princetoniin matematiikan professori Assaf Naorin kanssa ”vanhan mallin matematiikkaa” liitutaululla; he viimeistelivät yhteistä tieteellistä artikkelia aiheesta diskreetin Hilbert-muunnoksen geometrinen dikotomia.

Suomalaistutkija pääsi lounaalle yliopiston kupeessa sijaitsevaan Institute of Advanced Study -tutkimuslaitokseen. Instituutin tarkoitus on tarjota kaikkein nerokkaimmille tieteilijöille paikka ajatella rauhassa, esimerkiksi Albert Einstein työskenteli siellä yli 20 vuotta.

Ammattimatemaatikkoja ei yleensä tunneta tunteissa vellomisesta. OpenAI:n uutinen aiheutti kuitenkin viileään järkeen luottavalla tieteenalalla reaktion, jota voisi luonnehtia äkkipaniikiksi.

Aiemmin matemaattisen todistelun yksityiskohtiin keskittyneet verkkosivut täyttyivät synkän sävyisistä viesteistä: Olemassaolomme kriisi ja luotettava tekoäly. Mitä enemmän menet paniikkiin, sitä enemmän ruokit henkistä petoa. Lamaannus.

Joku keksi kutsua tieteenalan tekoälykriisiä nimellä mathocalypse, matematiikan maailmanloppu.

Pelkästään julkaistujen ratkaisujen määrä oli järisyttävä. Kyse oli matematiikan vaikeimmista ongelmista. Usein niin vaikeista, että edes ongelman ymmärtämiseen yltää vain muutama sata ihmistä koko maailmassa. Merkittäviä ratkaisuja on normaalisti julkaistu ehkä kymmenkunta vuodessa.

OpenAI myös kertoi, että sen kokeelliselta tekoälymallilta meni yhden matemaattisen ongelman ratkaisemiseen keskimäärin kolme tuntia. Joukossa oli ongelmia, joita ihmismatemaatikot ovat yrittäneet turhaan ratkoa koko elämänsä, vuosikymmeniä.

Ainakin yhdessä tapauksessa kone löysi osaratkaisun ongelmaan, joka on ollut ”avoin” eli ratkaisematon yli sata vuotta.

Tekoälymalli pystyi löytämään runsaasti uusia ratkaisuja myös puhtaan matematiikan alueelta.

Puhtaan matematiikan ongelmilla ei välttämättä ole mitään välitöntä käytännön sovellusta. Niitä ei ratkota, jotta voitaisiin rakentaa tehokkaampia matkapuhelinverkkoja tai saataisiin laskettua tarkempia sääennusteita.

Kyse on matematiikasta matematiikan vuoksi. Ongelmaan tartutaan, koska se on kiehtova. Jos ratkaisu vuosien työn jälkeen löytyy, se voi olla ”kaunis” tai ”elegantti”.

Yleisen epätoivon lisäksi OpenAI:n ratkaisuvyörytys herätti myös käytännön vastarintaa. Tekoäly oli ratkaissut erityisesti ongelmia, joissa ihmismatemaatikot olivat jo päässeet varsin lähelle maalia ja ehkä julkaisseet ongelman ratkaisuun viittaavia osatuloksia.

Vaikutti siltä, että tekoäly oli ottanut ehdotettuja ratkaisumalleja ja vienyt ne loppuun asti. Tehnyt ehkä viimeiset viisi prosenttia ratkaisutyöstä.

Lisäksi tekoäly näytti löytävän ongelmiin oikeita ratkaisuja mutta se oli huono kertomaan, miten se niihin päätyi. Vaikeassa matematiikassa tulos on tärkeä, mutta miltei yhtä tärkeä on todistus, sen selittäminen, miten tulokseen on päästy. Tekoälyn todistustyö oli yleensä sekavaa ja vaikeaselkoista.

Kaikki eivät vaipuneet matematiikkapaniikkiin. Piti siitä tai ei, tekoäly oli johtanut ennennäkemättömään edistysloikkaan. Jos matematiikan tehtävä on ratkaista ongelmia niin nythän niitä oli ratkaistu, kertaheitolla kymmenien vuo­sien edestä.

Ja ehkä tekoälyn tuottamat todistukset olivat heikkolaatuisia mutta jo muutamassa viikossa ihmismatemaatikot ryhtyivät julkaisemaan OpenAI:n työn pohjalta uusia, laadukkaampia tutkimustuloksia.

”Isointa, mitä on........

© Suomen Kuvalehti