Onko EU:sta enemmän hyötyä kuin haittaa?

Katri Kulmuni hakkaa vähän väliä päätään seinään EU-sääntelyn takia. Silti hän haluaa jatkaa töitä Brysselissä.

Jos asia olisi ollut kiinni Katri Kulmunin (kesk) kotikaupungista, Suomi ei olisi koskaan liittynyt Euroopan unioniin.

Jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys syksyllä 1994. Kulmuni oli tuolloin seitsemänvuotias torniolainen.

Lappi oli Suomen EU-vastaisimpia maakuntia. Kaupungeissa EU:ta kannatettiin enemmän kuin maaseudulla. Silti Torniossakin vastustajia oli niukka enemmistö: 51 prosenttia.

Se ei riittänyt. Koko maassa vastaan äänesti 43 prosenttia. Suomi liittyi unioniin seuraavan vuoden alusta.

Tuore koululainen ei luonnollisesti seurannut kansainvälistä politiikkaa, mutta kampanjointi jäi hänen mieleensä.

Samalta seudulta oli kotoisin muuan Paavo Väyrynen, keskustan entinen puheenjohtaja ja EU-jäsenyyden näkyvin vastustaja.

”Paavo oli tietenkin hyvin suosittu siellä, ja se oli vahvasti EU-vastaista aluetta”, Kulmuni muistelee.

”Kotialueellani ei varmasti iloittu siitä, että Euroopan unioniin liityttiin, mutta siitä tuli tosiasia. Varmaan seuraavan kerran törmäsin koko asiaan lukiossa, kun alettiin opiskelemaan, mikä Euroopan unioni on.”

Viimeisen kahden vuoden aikana EU on ollut Kulmunin elämän keskiössä. Hän on viime eurovaaleista alkaen ollut yksi Suomen 15 europarlamentaarikosta.

”Luulin kyllä opintojen, eduskunnan ja hallituksen kautta saadun kokemuksen perusteella tietäväni, miten eurooppalainen päätöksenteko toimii”, Kulmuni sanoo.

”Mutten ihan täysin ymmärtänyt, miten se toimii Euroopan parlamentin osalta ennen kuin tulin valituksi sinne.”

Kansanedustajana Kulmuni tottui siihen, että häntä pidettiin vastuussa ”suunnilleen kaikista oman vaalipiirin asioista”. Europarlamentissa käsiteltäviä asioita on valtavasti. Siellä pitää valita ja erikoistua.

Kulmuni hakeutui valiokuntiin, joissa käsitellään luonnonvaroja. Ne vaikuttavat metsä-, teräs- ja kaivosteollisuuteen.

”Suomen teollisuusrakenne on sen kaltainen, että siinä käytetään suhteellisen paljon luonnonvaroja”, hän perustelee.

Metsät ovat myös yleinen esimerkki EU:n ja pohjoisen jäsenmaan välisestä vastakkainasettelusta. Kulmuni ajattelee, että europarlamentti on Suomen EU-vaikuttamisen kannalta alihyödynnetty mahdollisuus.

Eurooppalainen lainsäädäntö syntyy kolmen instituution välisissä neuvotteluissa. Komissio antaa esityksen, johon ottavat kantaa neuvosto ja parlamentti.

”Suomessa seurataan paljon sitä, mikä on Suomen kanta. Sitten Suomen ministeri menee neuvoston kokoukseen ja tekee kompromissin 26 muun jäsenmaan kanssa.”

Kun Suomi muodostaa omaa kantaansa, Euroopan parlamentti on saattanut jo linjata omansa. Kulmuni toivoo, että valtio viestisi aktiivisemmin suomalaisille mepeille, kun Suomen kantaa vasta muodostetaan.

Vastuu voisi olla pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristöllä. Kulmuni tosin myöntää, ettei hänellä ole valmista mallia siihen, miten hallituksen ja meppien yhteispeli toimisi.

”Jokainen meppi tietenkin äänestää oman aatemaailmansa mukaan, mutta meppien olisi hyvä tietää riittävän........

© Suomen Kuvalehti