Angelikan poika katosi kotoa, Nataliian tytärtä ei tuotu takaisin. Kummankin lapsen vei isä. Vastaavia tapauksia on yli sata ympäri Eurooppaa, ja kerta toisensa jälkeen isät ovat toimineet samalla tavalla.

Helmikuussa 2025 Angelika Vasylenko päätti lähteä. Hän oli ajatellut sitä aiemminkin, mutta enää ei ollut vaihtoehtoa.

Hän oli ollut yhdessä miehensä kanssa viisitoista vuotta.

He olivat tavanneet opiskeluaikoina. Vasylenkon ystävä oli töissä Dnipron rautatieaseman elektroniikkaliikkeessä, ja Vasylenko kävi toisinaan tervehtimässä. Liikkeessä oli vartijana mies, joka asui samalla suunnalla. Kerran he matkustivat samalla lähijunalla kotiin, sitten toisenkin.

Matviy-poika syntyi seitsemän vuotta myöhemmin.

Vasylenko oli valmistunut maisteriksi hyvin arvosanoin ja toiminut henkilöstöalan johtotehtävissä. Äitiysloman jälkeen hän oli jäänyt kotiin. Se on Ukrainassa melko tavallista. Mies oli edennyt urallaan ja pystyi elättämään perheen. Vasylenko oli halunnut mennä takaisin töihin, mutta mies oli vastustanut ja puhunut aina ympäri. Kyllä hän huolehtisi.

Nyt lapsen koulusta oli soitettu. 8-vuotias Matviy oli lyönyt tyttöä. Kun opettajat olivat kieltäneet, poika oli sanonut, että isäkin lyö äitiä.

Lapsi oli alkanut matkia isänsä käytöstä, Vasylenko muistaa ajatelleensa. Pitää sitä normaalina. Ei mies varsinaisesti lyönyt, mutta töni ja lukitsi huoneeseen. Vasylenko ei tuolloin edes osannut pitää sitä fyysisenä väkivaltana, mutta lapselle se selvästi näytti siltä. Hän ei halunnut, että hänen pojastaan tulisi sellainen.

Vasylenko ilmoitti, että halusi erota. Mies sanoi hänelle pitävänsä sitä mahdottomana. Eihän Vasylenkolla ollut asuntoa tai työpaikkaa, mitään, millä elättää itsensä ja lapsensa. Mies omisti kaiken.

Vasylenko hankki töitä nettikaupasta. Oli kerättävä rahaa, jotta saattoi hakea avioeroa ja muuttaa.

Mies pilkkasi. Kuvitteliko Vasylenko to­siaan, että tienaisi jotain säälittävästä työpaikastaan? Luuliko, että voisi elää omillaan?

Mies vei auton avaimet, ei antanut rahaa bussilippuun tai eväisiin. Matviylle hän sanoi Vasylenkon kuullen, ettei äiti oikeasti käy töissä. Äiti valehtelee, äiti ei rakasta enää. Äiti on hylännyt.

Mies alkoi hakea poikaa koulusta ja viedä jonnekin. Herätti viikonloppuaamuisin aikaisin ja toi kotiin vasta myöhään illalla. Hän otti itsestään kuvia ostamassa pojalle hampurilaisaterioita, karkkia, uuden puhelimen. Kuvat hän päivitti sosiaaliseen mediaan ja lähetti Vasylenkolle.

Iltaisin hän lukitsi pojan huoneeseen ja piti avaimen itsellään.

24. maaliskuuta 2025 Vasylenko lähti käymään äitinsä luona. Kun hän palasi kotiin, mies ja poika eivät olleet siellä.

Vasylenko ei ole nähnyt lastaan puoleentoista vuoteen. Hän ei tiedä, missä poika on.

Kun aviopari eroaa Ukrainassa, lapsi jää lähes poikkeuksetta äidilleen. Ei ole mahdollista sanoa, kuinka usein, sillä huoltajuus on automaattisesti molemmilla. Siitä ei juuri riidellä, sillä roolit ovat niin vakiintuneet.

Isällä on kuitenkin yhtäläinen oikeus lapseen. Jos vakituista asuinpaikkaa ei ole erikseen määrätty vain toiselle, kumpikin on tasa-arvoinen vanhempi.

Halyna Fedkovych on nähnyt, miten miehet käyttävät sitä hyväkseen.

Fedkovych on työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta asianajajana ja ollut mukana perustamassa Center for Women’s Perspectives -nimistä järjestöä, joka auttaa väkivallasta kärsiviä naisia.

Hänelle päätyvissä tapauksissa on lähes aina kyse lähisuhdeväkivallasta. Lasta käytetään koston välineenä. Asiakkaat kertovat usein, miten mies on sanonut, että lähde vain, mutta lasta et saa.

Fedkovych oppi jo aloittelevana juristina lapsiasioista vastaavalta viranomaiselta, että jos mies vie lapsen, äidillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kaikin keinoin hakea lapsi takaisin. Mennä kärkkymään päiväkodille, mummolaan, leikkipuistoon ja vain ottaa lapsi.

Jos jää odottelemaan oikeuden päätöksiä, mies on ehtinyt lahjoa ja manipuloida lasta niin kauan, että lapsi sanoo oikeudessa haluavansa jäädä isälle.

Naiset voivat yhtä lailla käyttää järjestelmää väärin, mutta sodan alkamisen jälkeen tilanne on muuttunut. Lapsi ei ole pelkkä kiristyskeino, lapsesta on hyötyä. Jos onnistuu viemään äidiltä oikeuden lapseen, ei joudu rintamalle.

Vuonna 2020 tuomioistuimet käsittelivät 524 tapausta, joissa isä haki huoltajuutta. Vuonna 2023 ne käsittelivät 3 411.

Määrä oli kuusinkertaistunut.

Joitakin vuosia sitten, ehkä viisi tai kuusi, Fedkovych ei enää muista tarkalleen, hänen vastaanotolleen tuli eräs nainen. Tämä oli eroamassa ja tarvitsi apua huoltajuuskiistassa. Nainen oli löytänyt miehensä tavaroista käyntikortin, jonka arveli liittyvän asiaan.

Oleksandr Shvets, siinä luki, Батько має право -järjestö. Suomeksi: Isällä on oikeus. Fedkovych ei ollut kuullut sellaisesta aiemmin.

Hän ei ajatellut asiaa pitkään aikaan, kunnes parin viime vuoden aikana vastaanotolle alkoi tulla enemmän naisia, jotka puhuivat samasta järjestöstä.

He kaikki sanoivat samaa: heidän entiset miehensä olivat tutustuneet netin kautta Oleksandr Shvetsiin, joka oli järjestänyt heidän lapsensa kaappauksen.

Shvets oli tehnyt toimintasuunnitelman, hankkinut kaappaustilanteeseen miesvoimaa ja neuvonut estämään yhteydet lapsen äitiin mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Hän myös veloitti avustaan rahaa.

Muutkin perheoikeuteen erikoistuneet lakimiehet kuulivat samaa. Jurii Holosov ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Järjestö vaikutti yllyttävän eronneita miehiä äärimmäiseen vastakkainasetteluun ja kärjistämään perheriitoja. Se halusi tienata ihmisten vaikeilla tilanteilla.

Holosovilla oli Eurooppaan muuttanut asiakas, joka ei ollut osannut odottaa mitään. Entinen mies oli maksanut elatusapua normaaliin tapaan, tavannut lapsia sovitusti. Yhtenä päivänä mies oli vienyt lapset kävelylle eikä enää palannut. Myöhemmin selvisi, että hän oli suunnitellut kaappausta järjestön kanssa pitkään. Hän oli hankkinut kaikessa hiljaisuudessa........

© Suomen Kuvalehti