Long Play kehitti ongelman, vaikka viitteitä väärinkäytöksistä ei ole, kirjoittaa Aurora Rämö.

Mistä voi tietää, onko haastateltava oikeasti suostunut haastatteluun? Sitä on pähkäilty Long Playssä kaksin käsin.

Kirjoitin tällä palstalla maaliskuun puolivälissä Helsingin Sanomien ja Ylen jutuista, joissa haastateltiin Vantaan Pähkinärinteen tulipalossa menehtyneen perheenäidin siskoa. Sisko itse oli onnistunut pelastautumaan. Paloa epäillään tahallaan sytytetyksi, ja siinä kuoli naisen lisäksi neljä muuta saman perheen jäsentä.

Viittasin kolumnissa Long Playn Hanna Nikkasen kirjoitukseen. Nikkasen mielestä haastatteluissa käytettiin hyväksi kuolleen naisen siskon shokkitilaa. Minusta jutut olivat asiallisia ja kunnioittavia.

Nikkanen palasi asiaan uudella kirjoituksella, nyt yhdessä kirjailija ja ihmisoikeusasiantuntija Ujuni Ahmedin kanssa.

Minäkin palaan, sillä Nikkanen ja Ahmed pääsivät tällä kertaa siihen, mistä Nikkasen kritiikissä taisi alun perinkin olla kysymys: paitsi tragedian myös vähemmistöön kuuluvan nuoren aikuisen kohtaamisesta.

Enää Long Playn mielestä ongelmana ei ollut pelkästään haastatteleminen pian murhenäytelmän jälkeen, vaan myös somaliyhteisön mainitseminen. Haastattelut tehtiin avoimessa kolmipäiväisessä ru­kous-­­ ja muistotilaisuudessa.

Long Play epäili, että yhteisö oli painostava ja rajoittava. Että se olisi saattanut luvata haastattelun siskon puolesta. Varmasti se on mahdollista, mutta kyseisissä tapauksessa siitä ei ole viitteitä.

Toisaalta ongelmaksi koettiin myös yhteisöstä puhuminen kollektiivisena toimijana. Valtaväestön kohdalla sellainen katsottaisiin yksilöä loukkaavaksi, Nikkanen ja Ahmed kirjoittivat. Olisi kuulemma outoa puhua ”suomenruotsalaisyhteisöstä”; sellaista ei verkkohaun perusteella edes ole olemassa.

Väite on hassu. Svenskfinland ja ankdammen ovat varsin tavallisia ilmauksia suomenruotsalaisyhteisöstä.

Kirjoituksessa kysyttiin, miten on varmistuttu siitä, että haastateltavan suostumus oli vapaaehtoinen ja harkittu. Entä oliko haastateltavalla aito mahdollisuus sanoa ”ei”?

Voisi myös kysyä, mihin perustuu olettamus, ettei suostumus olisi ollut vapaaehtoinen tai harkittu. Entä vihjailu siitä, että haastateltavalle ei olisi annettu mahdollisuutta kieltäytyä tai että joku – jos ei nyt toimittaja, niin vaikka sitten yhteisö – on hänet siihen pakottanut.

Toimittajan on totisesti tärkeää punnita monenlaisia asioita. Mutta päällimmäisenä ei tulisi olla päälle puhuminen ja perusteeton päätäntävallan vieminen haastateltavalta. 

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Tuomas Kyrö kävi Vatikaanissa ja näki paavin. Kolumni Tuomas Kyrö: Nykypäivänä Jeesus saisi diagnoosin ja 8-osaisen Netflix-sarjan 3 MIN

Tuomas Kyrö: Nykypäivänä Jeesus saisi diagnoosin ja 8-osaisen Netflix-sarjan

Yhdysvalloista katsottuna Eurooppa on mahdollisuuksien maanosa, kirjoittaa kolumnisti. Kolumni Marko Maunula: Euroopasta voi tulla uusi Amerikka – Trumpin uhkailut ovat saaneet ansaitsemansa vastauksen 3 MIN

Marko Maunula: Euroopasta voi tulla uusi Amerikka – Trumpin uhkailut ovat saaneet ansaitsemansa vastauksen

Kaiken kaikkiaan maailmankirjat ovat nyt niin sekaisin, että heikompia hirvittää, Jukka Ukkola kirjoittaa. Ukkola Pakina: Hyvät hyssykät, nyt on aika päivitellä ulkopolitiikkaa 2 MIN

Pakina: Hyvät hyssykät, nyt on aika päivitellä ulkopolitiikkaa

Viron vankiloissa ei ollut vuonna 2024 ainuttakaan alaikäistä. Mitä etelänaapuri tekee oikein? Toimitukselta Toimittajalta: Viro selätti nuorisorikollisuuden pohjoismaisilla opeilla 4 MIN

Toimittajalta: Viro selätti nuorisorikollisuuden pohjoismaisilla opeilla

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti