Remontti: Porin jäähallin kammokustannus herätti päättäjissä runsaasti ideoita – "Pitäisikö Ässien pelit pelata Raumalla?"

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Hyviä jätkiä ja suoria kruunuja – ”Ei saanut olla liikaa tyttö, mutta ei kyllä liian poikamainenkaan”

”Vähän hävettää, mutta nuorempana tunsin suurta ylpeyttä joka kerta kun sain olla hyvä jätkä”, Anna Kyhä-Mantere (sit. vihr.) kirjoittaa.

Sää olet Anna hyvä jätkä! Tämän sain kuulla töissä yhtenä päivänä. Tilanne muuttui nopeasti kiusalliseksi, kun en tarttunutkaan tarkoitettuun kohteliaisuuteen, vaan selitin, miksi heitto ei uponnut. Selitys taas ei mennyt perille, koska heittohan oli täysin vilpitön kohteliaisuus. Ja nyt olin tehnyt tilanteesta vaivaannuttavan.

Kuka muka ei haluaisi olla hyvä jätkä?

Minäkin halusin joskus. Vähän hävettää, mutta nuorempana tunsin suurta ylpeyttä joka kerta kun sain olla hyvä jätkä. Kuulua joukkoon, johon eivät kaikki naiset päässeet: siis olla sopiva miesten maailmaan. Ja tämä onkin se pulma: miksi pitäisi olla sopiva miesten joukkoon ja siihen kontekstiin sopivaan todellisuuteen?

Koska kyseessä on usein vilpitön kohteliaisuus vailla syvempää analyysia, voi olla vaikea ymmärtää, miksi nainen ei halua olla hyvä jätkä. Töissäkin tyyppi, joka heiton lohkaisi, on ihan mahtava tyyppi, joka satavarmasti tarkoitti pelkkää hyvää. Miksei voi sitten vaan antaa olla?

Kyseessä on kulttuurinen konteksti, jossa naiselle itselleen, vähintäänkin rivien välissä, hyvään jätkyyteen kuuluu oman sukupuolen vähättely. Tätä selitetään halulla saada hyväksyntää ja kaiketi jonkinlaisella statuksella, jota kulttuurimme on vuosikymmenten ja -satojen saatossa luonut. Siinä kohtaa viattomasta heitosta tuleekin kimurantimpi.

Perinteiset tyttöjen jutut arvotetaan edelleen alemmas ja lapsikin sen tietää.

Toisaalta kaikki, jotka ovat eläneet samassa kulttuurisessa kontekstissa tietävät, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää ja mikä ei. Jo hyvin pienestä pitäen.

Oma tyttäreni kavahtaa kaikkea prinsessamaista. Sillä ei ole lopulta väliä, mitä mieltä hän itse on prinsessoista – olennaista on se, miltä se näyttää muiden silmissä. Perinteiset tyttöjen jutut arvotetaan edelleen alemmas ja lapsikin sen tietää.

Ongelmat eivät tietenkään........

© Satakunnan Kansa