Kolumni|Pyhtään käsitekesässä kyseltiin, mikä yliopistoissa on vikana ja luotiin tilaa vapaalle ajattelulle.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

En tiedä, millaiset siivet historialla on tai miltä niiden havina kuulostaa, mutta olin minä jotain läpsytystä kuulevinani Pyhtään käsitekesän eli PyKäKen tiede- ja taidefestivaalilla viime viikonloppuna.

Tarkalleen kesälomani mittainen pahantahtoinen sadekausi oli juuri vaihtunut upeaan hellesäähän, mutta se ei ollut estänyt satoja ihmisiä saapumasta Stockforsin kaarihalliin kuulemaan luentoja persialaisesta runoudesta, Mannerheimin suhteesta juutalaisiin, baskin kielen puhuttelumuodoista sekä muista olennaisista aiheista.

Katsomossa istui tunnettuja tutkijoita ja muita kulttuurihahmoja, mutta myös kesätapahtumia ja koko suomalaista sivistystä kannattelevia sankareita: aktiivisia keski-ikäisiä rouvia. Salin takaosasta löytyi nyyttikestillinen ruokia ja juomia, sivustalla oli pienkustantajien kirjapöytiä. Tunnelma oli samaan aikaan älyllisen elitistinen ja hauskasti holtiton. Juuri niin kuin ovat festivaalin ja siitä toivottavasti kasvavan Suomen........

© Helsingin Sanomat