Mediassa on viime aikoina ollut viljalti keskustelua tapauksista, joissa ikäihmisen hoidossa tai hoivassa on jokin mennyt pieleen. Eniten huomiota ovat saaneet hoivakotien kuolemantapaukset, jotka ovat herättäneet paitsi surua myös huolta laajemmin hoivan tilasta. Tämä on täysin ymmärrettävää.

On kuitenkin tärkeää asettaa tapahtumat mittakaavaan.

Suomessa yli 50 000 ikääntynyttä on palveluasumisen piirissä, ja heistä yli 90 prosenttia on ympärivuorokautisessa palveluasumisessa eli hoivakodissa, jossa on henkilöstöä töissä myös yöaikaan. Hoivavuorokausia kertyy siis karkeasti arvioituna noin 15 miljoonaa joka vuosi. Siihen mahtuu valtava määrä kohtaamisia niin asukkaiden, läheisten ja henkilöstön kesken.

Ikääntyneiden hoivakodeissa eletään normaali kotiarkea, joka on samalla hyvin samankaltaista kuin muuallakin: on yhteisiä ruokailuja, pukemista ja pesemistä, juttelemista, kyläilijöitä. Toisaalta siinä on ihan omia piirteitään, sillä hoivakodissa asutaan usein vain kuukausia tai korkeintaan pari vuotta elämän viimeisellä suoralla ennen kuolemaa. Asumisaika on lyhentynyt pitkälti siksi, että hoivakotipaikan saa nykyään myöhäisemmässä vaiheessa. Aivan liian moni joutuu odottamaan liian pitkään tarvitsemaansa hoivakotipaikkaa.

Läheskään kaikki ikäihmiset eivät myöskään........

© Verkkouutiset