Johtamispuheessa toistuu yksi sana ylitse muiden: kannuste. Kun jokin ei toimi, rakennetaan kannustinmalli. Mutta kannuste on vain yksi kolmesta voimasta, jotka saavat elävän olennon liikkeelle. Rangaistus ei ole kannuste vaan pelote, joka työntää pois. Kannuste vetää puoleensa ulkoa. Ja kolmas voima ei tule ulkoa lainkaan – se syntyy sisältä. Luonto tarjoaa näille kolmelle vertauskuvat: laakamadon, koiran ja ihmisen.

Laakamato liikkuu pelotteesta. Sillä on yksinkertaisin mahdollinen hermosto: kun se kohtaa kipua, se väistää. Ei merkitystä, ei harkintaa, pelkkä refleksi poispäin pahasta. Sama mekanismi on meissä jokaisessa. Uhka aktivoi aivojen hälytysjärjestelmän, joka kaventaa ajattelun selviytymiseen. Pelko toimii, mutta vain niin kauan kuin uhka on läsnä, ja se sammuttaa juuri ne kyvyt, joita muutos vaatisi: luovuuden, harkinnan ja rohkeuden.

Koira liikkuu kannusteesta (tiedän tämän hyvin, koska minulla on labradorin noutaja). Tämä on ehdollistumisen taso, jonka Pavlov ja Skinner kuvasivat. Toista palkkio riittävän usein, ja käytös vakiintuu. Koira ei tee asiaa asian itsensä........

© Uusi Suomi