Kuluneella viikolla oli jälleen mahdollisuus keskustella tärkeistä asioista suomalaisen EU-poliitikon kanssa. Fiksu, kuunteleva, osaava, avulias, kokenut ja hyvin verkottunut. Tapaamisen tarkoitus oli välittää viestiä tärkeistä asioista EU:n päätöksenteossa.

Edellisen kerran tapaamani poliitikko on yhden puolueen varapuheenjohtaja. Olimme vajaat pari tuntia kahvilla. Hänestäkin voi tehdä pitkälti saman luonnehdinnan.

Olen vuosien varrella päässyt kahden kesken tapaamaan myös joitakin ykköskaartin yritysjohtajia. Hekin ovat säännöllisesti fiksuja, kuuntelevia ja usein avuliaitakin.

Muutama toimittaja on joskus kertonut, että on ihmisiä, joiden käytös muuttuu samalla sekunnilla kuin kamera käynnistyy. Heillä on ehkä yksityinen minä, työminä ja showminä. Yhä suurempi osa yksityishenkilöistä politiikan ulkopuolellakin on omaksunut tämän saman.

On se mukava tyyppi perheen ja kavereiden kesken. Jämpti kaveri töissä. Ja piru somessa.

Julkisuus kuuluu politiikkaan, sillä mehän emme halua politiikkaa tehtävän salassa. Alussa kertonani käytännöt eivät voi olla salaisuuksia. Se, että ihmiset eri tehtävistä tapaavat poliitikkoja, merkitään nykyisin esim. avoimuusrekistereihin. Se, mistä tapaamisissa puhutaan, on toki jo luottamuksellisempaa.

Mutta sitten kun asioita viedään oikeasti eteenpäin politiikassa, ollaan taas julkisten asioiden parissa.

Aina poliitikon tavattuani hiipii mieleeni kuitenkin ajatus: Kuinka vääristyneen kuvan politiikasta antaa se kaikki somessa ja A-Studiossa tapahtuva taistelu, jota näemme päivittäin?

© Uusi Suomi