Lastensuojelun uudistaminen herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia. Kentällä on nuoria, joiden tilanteet ovat niin vakavia, että nykyiset keinot eivät riitä. Mutta samalla on kysyttävä: rakennammeko ratkaisuja, jotka aidosti auttavat vai ratkaisuja, jotka vain rajaavat ja siirtävät ongelmaa eteenpäin? Suljetut ja nuoren tahdosta riippumattomat ratkaisut voivat olla viimesijaisia. Joissain tilanteissa ne ovat välttämättömiä. Mutta niiden rinnalla on oltava vahva psykiatrinen kuntoutus, traumaosaaminen ja selkeä exit-polku, jonka avulla nuoren........

© Uusi Suomi