Luottamus on liima, joka sitoo yhteen ihmisiä ja yhteiskuntia. Erityisesti tämä pätee peruskysymyksissä, kuten turvallisuuden monimuotoisella areenalla. Kun luottamus rakoilee, tai puuttuu kokonaan, ajaudutaan epävarmuuteen.

Juuri nyt näyttää siltä, että siirtymästä kohti epävarmuutta on tullut uusi normaali. Kehitys on monien asioiden summa, mutta erityistä roolia sen vauhdittamisessa on näytellyt Yhdysvaltojen nykyhallinto presidentti Donald Trumpin johdolla.

Meneillään olevaa ajanjaksoa on verrattu tapahtumiin ennen toista maailmansotaa. Yhtymäkohtia löytyykin, mutta myös eroja. Edelliseen suursotaan johtanut kehitys näyttäytyi pitkälti kommunismin, fasismin ja demokratian vastakkainasetteluna. Kyse oli maailmankatsomuksellisista ristiriidoista erilaisten yhteiskuntajärjestelmien välillä. Toki mukana oli myös nationalistisia intressejä.

Vuonna 2026 luottamuksen rapautuminen kansainvälisissä suhteissa syntyy kompleksisessa kentässä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jo pitkään voimistunut suuntaus, missä välittömät kansalliset hyödyt asetetaan liittolaissuhteiden edelle. Tilanteesta seuraa toimintaa, jota ilmentää nopea hyödyntavoittelu ja sen myötä kasvava epävarmuus. Kun keitokseen yhdistetään nykyisen presidentin impulsiivisuus, horjutetaan globaalia tasapainoa säännöllisesti.

Kansainvälistä luottamusta nakertaa myös Venäjän laajentumispolitiikka ja sen myötä käynnissä olevat sotatoimet. Näyttää siltä, ettei niihin saada loppua........

© Uusi Suomi