Venäläinen sotataito perustuu massaan ja vastustajan kuluttamiseen. Yksilöllä ei ole arvoa. Lännen näkökulmasta Venäjän sodankäynti onkin järjetöntä ihmishenkien ja materiaalin tuhlausta. Terrori-iskuillaan pehmeisiin kohteisiin kuten terveydenhuoltojärjestelmään ja energiantuotantoon Venäjä pyrkii lamauttamaan vastustajansa taistelutahdon.

Venäjä käy Ukrainassa toisen maailmansodan kaltaista totaalista sotaa. Se ei kavahda ottaa ylleen sotarikollisen viittaa. Aiemmat sodat ovat vinolla tavalla opettaneet venäläisille, että sodan voittava osapuoli ei voi syyllistyä sotarikoksiin.

Venäjä toistaa pakonomaisesti veristä historiaansa. Niinpä sukupolvemme turvallisuudentunne sai Ukrainan sodasta kolauksen. Saimme opetuksen, joka ei hetkessä unohdu. Eikä sen pidäkään unohtua. Iivana Julmasta Pietari Suureen, Stalinista Putiniin: imperialistinen Venäjä on Suomen kohtalonkysymys. Venäjän uhka Suomelle on pysyvää laatua.

Meillä on aihetta inhorealistiseen ajatteluun, sillä varautuminen on viisautta. Venäjä on imperialistinen roistovaltio, jonka aggressio jatkuu, kunnes se kohtaa riittävän vastavoiman. Tällä hetkellä Eurooppa ei sellaista Venäjälle tarjoa, mutta tulevaisuudessa sen on pakko niin tehdä. Amerikkalainen diplomaatti George F. Kennan totesi toisen maailmansodan jälkeen osuvasti Neuvostoliitosta/Venäjästä, että sen johto on ”immuuni järjen logiikalle”, mutta ”erittäin herkkä voiman logiikalle”. Tämä pätee tänäkin päivänä.

On mahdollista, että Venäjän imperiumi hajoaa. Kaikki mikä on rakennettu valheiden ja väkivallan päälle, romahtaa lopulta. Näin uskon, sillä romahtihan Neuvostoliittokin omaan mahdottomuuteensa. Korruptio rehottaa Venäjällä ja sen taloudelle voi käydä samoin kuin Neuvostoliitolle. Milloin romahdus tapahtuu, sitä en osaa sanoa. Tyydyn viittaamaan vanhaan totuuteen, jonka mukaan Venäjä ei ole koskaan niin vahva eikä koskaan niin heikko, kuin miltä se milloinkin näyttää.

Politiikassa puolestaan tavataan Kekkosen tavoin sanoa, että niin on miltä näyttää, mutta todellisuudessa kaikki on mahdollista, myös sekasorto. Venäjän historiassa toistuvat vahvan keskusvallan ja sekasorron vuorottelu. Putin voi menettää otteensa vallasta, eikä siirtymä välttämättä ole rauhanomainen.

Muutos on aina mahdollisuus, sillä eihän esimerkiksi Suomi olisi saavuttanut itsenäisyyttään ilman Venäjällä puhjennutta vallankumousta.

© Uusi Suomi