Ajatukset ovat tänään olleet ystäväni ja kadettiveli Panu Pokkisen poismenossa. Suru on suuri, eikä sitä ole helppo pukea sanoiksi. Ehkä juuri siksi on ollut pakko yrittää siirtää ajatuksia hetkeksi johonkin muuhun. Niinpä pysähdyin analysoimaan, mitä tänään päättynyt Naton Ankaran huippukokous merkitsee Venäjälle, Putinille ja Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainassa.

Huippukokouksen tärkein viesti ei ollut yksittäisessä lauseessa tai julkilausumassa tai yhteiskuvassa. Se oli kokonaisuudessa. Puolustusliitto halusi osoittaa, ettei se ole väsymässä, hajoamassa tai siirtämässä Ukrainaa sivuraiteelle – ”perheriidoistaan” huolimatta. Samalla kokous kertoi, että Eurooppa on ottamassa aiempaa suuremman vastuun omasta puolustuksestaan.

Tätä viestiä seurattiin Moskovassa tarkasti. Venäjän strategia on pitkään rakentunut oletukselle, että aika toimii Kremlin hyväksi. Putin laskee, että demokraattiset yhteiskunnat väsyvät sotaan nopeammin kuin autoritaarinen järjestelmä. Hän odottaa lännen sisäisiä riitoja, vaaleja, budjettipaineita, uutisväsymystä ja johtajien vaihtumista. Ankaran keskeinen merkitys oli juuri siinä, että Nato pyrki viemään tätä oletusta pois Venäjän käsistä.

Kokous lähetti Venäjälle kolme isoa viestiä.

Ensimmäinen viesti oli yhtenäisyys. Nato korosti puolustusliiton yhteistä pelotetta ja puolustusta. Tämä ei ole seremoniallinen asia. Venäjä seuraa tarkasti, ovatko liittolaiset valmiita kantamaan vastuuta yhdessä vai kasvaako epävarmuus päätöksenteossa. Ankarassa haluttiin osoittaa, että liittokunta ymmärtää Venäjän pitkäaikaisen uhan eikä kuvittele, että Euroopan turvallisuustilanne palautuisi nopeasti entiseen.

Toinen viesti oli eurooppalaisen vastuun kasvu. Tämä on Venäjän kannalta olennainen asia. Niin kauan kuin........

© Uusi Suomi