Sain pukin kontista Alexander Stubbin uuden kirjan Vallan kolmio. Lukaisin teoksen joulun pyhien aikana. Kirjan innoittamana julkaisen pitkästä aikaa kirja-arvio.

Stubb on yksi muutamista poliitikoista, joita seurasin jo nuorena tiiviimmin. Avoin, sanavalmis, kansainvälinen ja itseironiaan kykenevä nuori poliitikko oli raikas tuulahdus lipposten, väyrysten, ahojen ja muiden dinosaurusten maailmassa.

Hänessä oli jotain samaa kuin aikansa politiikan kansainvälisissä tähdissä. Nämä obamat, trudeaut ja macronit alkavat kuitenkin olla jo menneen talven lumia. Stubb sen sijaan on pärjännyt ja on nyt suorastaan uransa huipulla. Täysin ilman nolon kuuloisia imagon päivityksiä ei Stubbkaan kuitenkaan ole selviytynyt. “Olen konservatiivi liberaalin vaatteissa”, Stubb vakuutteli jo kymmenen vuotta sitten.

Vallan kolmion journalistisissa arvioissa on esitelty Stubbin keskeistä argumentaatiota ja poliittisia tavoitteita sekä tuotu esiin anekdootteja hänen tapaamisistaan maailman johtajien kanssa (ks. HS, IS ja SK). Politiikka-sivuston arviossa keskityttiin arvioimaan teosta akateemisemmin kansainvälisen politiikan tutkimuksen näkökulmasta.

Tässä tekstissä esittelen Vallan kolmion keskeistä argumentaatiota sekä pohdin kirjan teesejä ja suhdetta Suomen ulkopolitiikkaan. Luin kirjan kansainvälisten suhteiden harrastelijan ja sivustaseuraajan mielenkiinnolla. Eväitä lukemiseen antoivat yliopistossa suorittamani opinnot aihepiirin tiimoilta sekä vanhat työkokemukseni ulkoministeriössä ja Suomen edustustoissa.

Stubb kirjoitti Vallan kolmion suureksi osaksi työskennellessään Firenzen Eurooppa-yliopiston professorina vuosina 2020–2024. Hän aloitti kirjoittamisen Trumpin ensimmäisen kauden lopussa ja viimeisteli teoksen oman presidenttikautensa ensimmäisen vuoden aikana.

Kirjan sisältö sai uuden suunnan projektin puolivälissä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Stubb tulkitsee, että kylmän sodan päättymisen jälkeinen aikakausi päättyi ja alkoi uusi aikakausi, interregnum, josta emme vielä tiedä, minne olemme matkalla. Stubbin päämäärä on vaikuttaa suuntaan.

Kirja rakentuu analyysille kansainvälisten suhteiden muutoksesta, nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tulkinta kylmän sodan jälkeiselle kehitykselle ja tulevaisuudelle avautuu vahvasti nykyhetken ja Ukrainan sodan näkökulmasta. Ukrainan sotaa vähemmälle huomiolle jää Yhdysvaltojen muutos, jonka Trumpin toinen kausi on tuonut mukanaan, vaikka Stubb ei kokonaan sitä sivuutakaan. 

Kirjan haaste on, että se tähtää liikkuvaan maaliin. Teoksen alkuperäinen työnimi oli “Digital Democracy or Digital Dictatorship.” Aihepiiri oli siis melko lailla erilainen kuin lopulta syntyneen kirjan. Aihepiirin vaihto korostaa osaltaan Ukrainan sodan ja viime vuosien maailmanpolitiikan myllerryksen painoarvoa siinä, miten Stubb tulkitsee käynnissä olevaa murrosta. Viime viikot ovat osoittaneet, että liikkuvia osia on monia.

Pohjamateriaalia on Stubbin lukeneisuus sekä hänen mittava kokemuksensa kansainvälisissä tehtävissä. Kirjan lomassa Stubb peilaa oman ajattelunsa kehitystä suhteessa maailman tapahtumiin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että Stubb ripittäytyy Venäjän kehitystä koskevista odotuksistaan, jotka ovat osoittautuneet liian myönteisiksi.

Vallan kolmion pääteesi on, että murroksessa olevan maailmanjärjestyksen suunnan ratkaisee kolmen vallan kehän – lännen, idän ja etelän – vuorovaikutus. 

Liberaalia demokratiaa edustava globaali länsi sekä autoritaarinen globaali itä muodostavat maailmanjärjestyksen kilpailevat ääripäät. Globaalin lännen maita ovat johtovaltio Yhdysvallat sekä Eurooppa ja muut vauraat teollisuusmaat. Globaaliin idän nouseva voima on Kiina, minkä lisäksi Stubb lukee siihen kuuluviksi esimerkiksi Venäjän, Iranin ja Pohjois-Korean.

Stubbin mukaan globaali etelä tulee ratkaisemaan, mihin suuntaan maailma kehittyy. Globaalin etelän valtioita ovat eteläisen pallonpuoliskon vähiten kehittyneet ja nousevat maat. Keskeisiä toimijoita näiden yli sadan maan joukossa eri mantereilla ovat Intia, Etelä-Afrikka ja Brasilia. 

Stubbin teesille tärkeää on ero monenkeskisen ja moninapaisen järjestyksen välillä. Monenkeskisyydellä tarkoitetaan kansainvälisiin instituutioihin sekä yhteisiin sääntöihin perustuvaa globaalin yhteistyön järjestelmää, jonka liittoutuneet rakensivat toisen maailmansodan jälkeen. Sen ytimessä on YK.

Moninapaisuudella puolestaan viitataan keskenään kilpaileviin vallan solmukohtiin tai blokkeihin. Esimerkistä käy Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpailu kylmän sodan aikana.........

© Uusi Suomi