Olisin halunnut aloittaa tämän kolumnin tilanne-esimerkillä, jossa ensimmäisen kerran huomasin olevani suorittaja. En kuitenkaan ihan rehellisesti muista sellaista hetkeä, koska ominaisuus on varmaan kulkenut matkassani niin kauan kuin olen voinut tietoisesti tehdä mitään.

Suorittamisen rinnalle on noussut useanlaisia vastavoimia aina tietoisesta läsnäolosta tylsyyteen vaipumiseen, joilla pyritään pysäyttämään oravanpyörä ja irtaantumaan suorittamisesta. Suorittaminen on siis vähintäänkin yksilön hyvinvointia syövä paholainen, pahimmillaan toimintakyvyn rampauttava burnout-tehdas. Sitä se varmasti osaa olla, mutten usko sen olevan koko totuus. Omalla kohdallani suorittaminen on nimittäin vastavoima oman elämäni todelliselle paholaiselle, vitkuttelulle. Suorittaja........

© Savon Sanomat