Kauniit sanat voivat jäädä mieleen, vaikka ne tulisivatkin juuttisäkkiin käärittynä. Muistan ikuisesti, kun juuri baari-iän saavuttaneena marssin Pirkanmaalla paikallisen ravintolan naistenhuoneeseen ja hymyilin ihan huomaamattani.

– Et oo kyllä täältä kotoisin, kun noin hymyilet, minua vanhempi naisihminen tokaisi. Jäi ihan tuijottamaan. Oli helppo vastata, että en olekaan. Ja jatkaa matkaa edelleen iloinen ilme kasvoilla, koska sinä iltana ei ollut huolia mistään.

Ehkä jonain toisena iltana tuo karusti lausuttu kohteliaisuus olisi tuntunut enemmän pilkalta. Nyt aikuisempana tiedän, että kauniilla sanoilla on Suomen kartalla erilaisia kuorrutteita tai kiertoteitä.

Porissa lomaillessa totuin siihen, että kaduilla vanhempi ikäpolvi hämmästeli hyväntahtoisesti toisilleen, että "ooksääki........

© Savon Sanomat