Elokuvateatterin salista kuului kollektiivinen, paheksuva kielen naksautus. Levy-yhtiön edustaja oli juuri kommentoinut laulaja Kaija Koon painoa elokuvassa Kaunis rietas onnellinen.

Jos jo toisen ihmisen painon kommentointi tuntuu pahalta ja paheksuttavalta, miltä se tuntuukaan, kun kommentti osuu itseen? Ja entä kun painoon keskittyy terveydenhuollon ammattilainen tilanteessa, jossa potilas on usein haavoittuvassa asemassa jo valmiiksi?

Ystäväni oli loukannut kuntosalilla kätensä ja meni näyttämään sitä yksityiselle terveysasemalle. Kädessä tuntui viiltävää kipua.

"Mitä sinä teit kuntosalilla?" oli lääkärin kysymys. Varmistin ystävältäni vielä, että paino oli tosiaan sanalla 'sinä', ei sanalla 'teit'.

Paino oli myös ystäväni ylipainossa, eikä lääkäri hänen mukaansa edes tutkinut kättä. Lasku: 150 euroa.

Ystäväni aikoo jatkossa välttää lääkärissä käymistä. Jälkikäteen harmitti, etten tajunnut kehottaa häntä tekemään valitusta lääkärikeskukseen ja potilasasiavastaavalle.

Kävin aiheesta keskustelun Threads-sovelluksessa: ei kai tällainen ole yleistä, että lääkärin vastaanotolla ei hoideta itse vaivaa vaan keskitytään potilaan ylipainoon? Vastausten perusteella tällaisia tapauksia riittää. Lääkärin katse on keskittynyt potilaan ylipainoon silloinkin, kun käynnin syynä on ollut paise, korvakipu tai epäilys virtsatietulehduksesta.

Ylipaino ei välttämättä myöskään selitä munasarjakystaa, aivokalvontulehdusta, selkärankareumaa tai keuhkosarkoidoosia eli eräänlaista tulehdussairautta.

Eräs keskusteluun osallistunut sanoi: "Kannattaa aina kysyä (lääkäriltä tai hoitajalta), mitkä olisivat ohjeet laihalle henkilölle." Tämä sai pohtimaan, mitä jos vastaanottoaikaa varatessa voisi laittaa ruksin kohtaan "En halua, että painoani kommentoidaan". Vähän vastaavaan tapaan kuin ainakin osassa kampaamoista voi ajanvarauksen yhteydessä valita hiljaisen palvelun – ei puhuta muusta kuin hiusten leikkauksen, värjäyksen tai muun kannalta olennaisesta.

Lääkärin näkökulmasta ylipaino voi toki olla olennainen asia, tai tarkemmin ottaen lihavuus. Suomalaisaikuisista jo joka neljäs on merkittävästi lihava eli painoindeksi on vähintään 30. Sen vuoksi olisi entistä tärkeämpää miettiä, milloin on sopiva hetki ottaa paino puheeksi ja ennen kaikkea miten se tehdään.

On vaikea tietää, miten yleistä painon kommentointi lääkärin vastaanotolla on. Jos ylipainoiset tai lihavat ihmiset kuitenkin kokevat, että paino on otettu puheeksi ikävällä tavalla ja että varsinainen vaiva jää hoitamatta, eivätkä he jatkossa enää hakeudu lääkäriin, se voi tulla kalliiksi niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Lihavuustutkija, lääkäri Kirsi Pietiläinen on korostanut, ettei ylipaino ole oma valinta vaan mutkikas biologinen prosessi.

Harva myöskään on tietämätön ylipainostaan. Terveydenhuollon ammattilaisen kehotus pudottaa painoa voi jäädä ilmaan, jos ihmisellä ei ole sellaiseen voimia tai työkaluja eikä häntä esimerkiksi ohjata ravitsemusterapeutin luokse. Lihavuuden hoitoon kaivataan epäilemättä lisää resursseja mutta on myös nähtävä ihminen ylipainon takana.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.

© Savon Sanomat