”Kuuta kullaista kuvoan, hope’ista aurinkoa tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen.” Alkuviikolla markkinoille kantautui tietoja, että eläkeyhtiö Ilmarinen oli myymässä omistamiaan kantaverkkoyhtiö Fingridin osakkeita ulkomaisille sijoittajille ennen kuin Suomen valtio ehti väliin.

Ilmarinen onkin seppä, joka saattoi tuoreeltaan takoa eläkevaroihin ja mahdollisesti myös johtajiensa bonuksiin lisää tuottoa valtion vapistessa. Tehtävä oli tällä kertaa helppo, sillä jopa poliitikon muisti ulottuu sähköasioissa Carunaan. Siitä muodostui vuosikymmeneksi kirosana tavallisen kansan suuhun.

Valtio-omistajaa voikin viedä kuin litran mittaa, jos vain tietää, mistä langasta on milloinkin nykäistävä. Kantaverkkoja koskien poliitikon on rynnättävä torppaamaan siirtomaksujen nostoaikeet.

Yleisen elämänkokemuksen perusteella Ilmarinen tiesi, ettei valtio antaisi sen myydä kantaverkkoyhtiön osakkeita ulkomaisiin käsiin. Epäileväinen sanoisi, että ulkomaista ostajaa pelotteena ja neuvottelun vipuvartena käyttäen valtio-omistajalta saisi maksimaalisen myyntivoiton kantaverkkoyhtiön osakkeista.

Suomen taloudessa on puhuttu vuosikymmenten ajan juhlavasti sinivalkoisesta ankkuriomistajuudesta.

Suomen taloudessa on puhuttu vuosikymmenten ajan juhlavasti sinivalkoisesta ankkuriomistajuudesta.

Eläkeyhtiöt ovat paremman sijoitustuoton tavoittelun pakossaan nähtävästi siirtyneet ”perheenjäsenkin on myynnissä, kun hinnasta sovitaan”-vaiheeseen.

Jo aiemmin niiden edustajat pohjustivat sijoitustoiminnan uutta tulokulmaa maalaillen mediassa uhkakuvia siitä, että eläkevarojen sijoittamisessa katseet alkavat kohdistua Helsingin pörssin sijaan muille osakemarkkinoille. Niille markkinoille todennäköisesti nämä Fingrid-osakkeiden myyntitulotkin lopulta ohjautuvat suomalaisyhtiöiden rahoittamisen sijaan.

Geopolitiikan areenoilla naamiot on riisuttu sekä idässä että lännessä. Suomen taloudessa on puhuttu vuosikymmenten ajan juhlavasti sinivalkoisesta ankkuriomistajuudesta, jolla pääkonttorit, työpaikat ja verotulot säilytetään Suomessa. Nyt naamiot on riisuttu tältäkin osin. Tiukan paikan tullen sinivalkoista omistajuutta ja suomalaisten intressiä eivät äänestystilanteessa edusta kategorisesti enää eläkevarat. Kuten jo Irwin Goodman lauloi: Raha, raha ratkaisee, takaa menestyksen, korvaa rakkauden.

Yleisestikin suomalaisen kvartaalitalouden tiellä on paljon mutkia, joissa pito puuttuu miltei kokonaan. Euroclearin tilastojen valossa Helsingin pörssin osakkeiden omistajista vain 20 prosenttia on kotitalouksia. Loppujen 80 prosentin osalta voi yksinkertaistaen sanoa, että kaikenlaiset pankkiirit pelailevat niillä.

Esimerkiksi Nokian osakkeen viime vuoden vaihtomäärällä mitaten yhtiön osake vaihtaa omistajaa keskimäärin alle kahden vuoden välein. Sama havainto koskee myös metsäyhtiö UPM-Kymmenen osakekantaa.

Ilmiö on erityisesti pörssin suuryhtiöiden keskuudessa hyvin yleinen. Ajat ovat voimistuvassa määrin tuuliset, kun kotimainen omistuskin pitää nähtävästi määritellä uudelleen.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

© Savon Sanomat