Tapahtuma: Baarine soi jälleen Kalevanpuistossa – Katso kuvat letkeän puistofestarin ensimmäisestä päivästä

Linnut: Kun tervapääsky lähtee lentoon, se ei laskeudu kahteen vuoteen

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Toilet? Huussi? Apua!

Huussi voi olla hurmaava, mutta myös aika hurja.

Minua ei huussi hätkäytä. Asiointi hoituu tarvittaessa vaikka hengitystä pidätellen. Mutta parhaimmillaan reiältä ei malttaisi nousta. Ystäväni kesäkäymälää koristavat ruusutapetti ja kristallit. Seinillä on seurana Ruotsin kuningasperhettä. Moista tunnelmaa ja ylhäistä seuraa ei halua heti jättää.

Vaikka ei tässä mitään kermapeppuja olla. Jo ala-asteella kivuttiin talvipakkasellakin jyrkkiä rappuja ulkohuussin reikärivistölle. Kengänpohjiin tarttunut lumi teki rapuista liukkaat. Pahin mieleeni jäänyt onnettomuus oli kuitenkin se, kun koulutoverin hieno muovisormus irtosi ja holahti huussinreikään.

Se oli taikasana. Oikea suunta löytyi.

Ehkä pahimpaan huussihankaluuteen jouduin kielivaikeuksien vuoksi. Olin taannoin kulttuuri- ja perinnematkalla Vienan Karjalassa. Yöpaikkamme, isäntäperheen pojan poikamieskämppä, palveli vallan hyvin. Mutta missä oli vessa? Sisällä sitä ei ollut. Siis ulkona.

Yritimme selvittää asiaa tarkemmin isäntäperheen rouvalta, jonka kanssa kommunikoimme sujuvalla suomen ja karjalan sekoituksella. Mistä löydämme vessan? Ei reaktiota. Olikohan sana vieras? Toilet? Huussi, hyyskä? Ulkohuone? Mitä, eikö mikään sana muka ole tuttu?

Alkoi olla jo melkoinen hätä ja kupla otsassa.

”Pikkuhuone?”, henkäisin viimeisenä epätoivoisena yrityksenä 1900-luvun alussa syntyneen mammani suosiman ilmaisun. Se oli taikasana. Oikea suunta........

© Satakunnan Kansa