”Kaikkein hirveintä oli, kun luokan pojat joskus tiirailivat avaimenreiästä tuntiamme ja naureskelivat. Että hävetti!”

Koululiikunta on aihe, joka saa kielenkannat virkoamaan missä tahansa keskusteluryhmässä. Jollekin ”liikkatunnit” ovat olleet parasta mitä koulu voi ikinä tarjota, kun taas toiselle ne ovat jättäneet pysyviä traumoja.

Minä taidan edustaa näiden kahden keskityyppiä. Jotkut koululiikunnan lajit, kuten hiihto, voimistelu ja lentopallo, eivät sytyttäneet minua yhtään. Sitä vastoin uinti ja luisteleminen olivat mieluisia. Niissä jotenkuten pärjäsin.

Ihoni menee vieläkin kananlihalle, kun muistelen tyttöjen liikuntatuntien viehkoa naisvoimisteluliikehdintää tamburiinin tahdissa. Tarvonsaaren koulun rehtori oli perinteisen naisvoimistelun innokas kannattaja. Siksi rytmivoimistelu kuului oleellisesti hänen........

© Satakunnan Kansa