Lukijoilta: Pitäisikö vanhempien hiukan miettiä, että ottaisivat kaikki opettajat huomioon?

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Paastonaika kutsuu meitä rauhan välikappaleiksi

On helppo jäädä kiinni negatiivisuuden kehään, mutta silloin kielteiset ajatukset ruokkivat toisiaan ja olo on entistä raskaampi, kirjoittaa kanttori Markku Wilen.

Kuluneella viikolla olemme viettäneet tuhkakeskiviikkoa. Paastonaika on alkanut ja sen myötä ristintie kohti pääsiäistä. Tuhkakeskiviikko muistuttaa meitä katumuksesta.

Kaikki me toimimme välillä väärin lähimmäisiämme kohtaan ja koemme myös itse vääryyttä. Voisiko paastonaika tänä vuonna olla sisäinen matka anteeksipyytämiseen ja anteeksiantamiseen? Armollisuuteen sekä toisiamme, että itseämme kohtaan.

Ammatistani huolimatta tai ehkä sen takia, koen itse eniten hengellisyyttä hiljaisuuden keskellä. Hiljaisuus antaa meille tilaa ajatella ja etsiä tarkoitusta jokaiseen päivään.

Paastonaika kutsuu meitä tähän hoitavaan hiljaisuuteen keskellä rauhatonta maailmaa. Katumus on läsnä, mutta niin on myös armollisuus ja anteeksianto, jota jokainen meistä tarvitsee. Anteeksianto ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme vääryydet. Anteeksianto antaa meille rauhaa ja levollisuutta.

On helppo jäädä kiinni negatiivisuuden kehään, mutta silloin kielteiset ajatukset ruokkivat toisiaan ja olo on entistä raskaampi.

Fransiscus Assisilaisen rukouksessa on pyyntö: “Herra, tee minusta rauhasi välikappale.” Toivon, että me kaikki voisimme olla rauhan ja anteeksiannon lähettiläitä. Siihen meitä paastonajan myötä kutsutaan. Myös tämän sunnuntain psalmiteksti antaa meille toivoa, jota jokainen meistä tarvitsee:

“Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä........

© Satakunnan Kansa